Viimeinen viikko on ollut yhtä juhlaa. Olimme Kaliforniassa poikamme valmistujaisissa eli hän valmistui UC Berkeleyn yliopistosta. Valmistumisjuhlia oli kaksi. Ensimmäinen oli koko vuosikurssi 2018 valmistujaiset eli heitä oli noin 5000 opiskelijaa ja sitten oli Haas school of Business valmistujaiset ja heitä oli noin 250 opiskelijaa. Pari päivää ehdin olla välissä töissä ja sitten olikin jo lauantai ja oli aika järjestää juhlat sukulaisille ja poikamme ystäville.

 

Juhla-asuni

Ennen juhlakuvia näytän mitä minulla oli päälläni. Olette nähneet tämän mekon jo ”Mekkoviikolla” tässä postauksessa. Tämä mekko kuuluu minun top kolmosiin tämän kevään mekkomallistostamme. Pidän sen pituudesta ja levenevästä helmaosasta. Rakastan siinä olevia sivutaskuja, ne tekevät sen rennoksi. Mekossa on leveä kuminauhakuja kauluksessa eli sen voi vetää off-shoulder tyyppisesti olkapäiden alle, jos haluaa. Itse en halua, koska koen rintaliivien käytön silloin hankalaksi ja toiseksi, varsinkin nyt juhlien emäntänä, touhusin myös keittiössä, niin kaulus ei olisi pysynyt olkapäiden alla. Eli annoin sen olla normaalisti ja minusta se on kaunis niinkin.

Tummansininen mekko sopi loistavasti valmistujaisjuhlien teemaan!

 

Ostimme matkallamme hieman yliopisto rekvisiittaa juhliimme. Kaupat, missä he myyvät ainoastaan näitä yliopistotavaroita, ovat valtavia. Siellä on tavaraa tulitikkurasioista vaikka mihin. Vaatteitakin on parissa kerroksessa. Niitä löytyy naisille, miehille, lapsille, vauvoille ja koirille. Siellä tosiaan pukeudutaan vaatteisiin, joissa on yliopiston logo ja kun kävelemme vaikkapa San Franciscossa, sanovat ihmiset pojallemme ”Go Bears” kun kävelevät ohitsemme. Eli karhu on UC Berkeley yliopiston urheilujoukkueen tunnus. Aluksi olin ihan ihmeissäni tästä tavasta! Ihan erilaista kuin Suomessa, täällähän ei puhuta eikä pukahdeta muutenkaan ventovieraille 🙂

 

Valorakin oli puettu teeman mukaisesti. Yleensä se inhoaa takkeja vaikkapa talvisin, kun yritän sille niitä pukea, mutta tästä paidasta se ei ollut moksiskaan! Ja, oi niitä kehuja, paljonko se niitä sai!

Valora täytti kaksi vuotta sunnuntaina. Onnea meidän ihana kanelipulla! Love you so much <3

 

Saimme äitinikin mukaan juhlahumuun Vaasasta. Hän on kyllä reipas, 81-vuotias ja kulkee junalla mennen tullen ja asuu hotellissa. Haluaa olla täysin omatoiminen eikä riippuvainen kenestäkään. Stailasin äitini puolitoista vuotta sitten, kun hän täytti 80-vuotta. Löydät hänen stailauksen  täältä. Nytkin äidilläni oli meiltä hankittu rosa toppi, jossa on ”timantteja” kauluksessa.

 

Äidilläni on kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta, joista Gabi on yksi sekä neljä lastenlastenlasta.

 

Valora löytää aina parhaan paikan!

 

Sää suosi juhliamme lauantaina. Viikkoa ennen juhlia, sää näytti juuri ja lauantaille +13C ja pilvistä. Kaikki muut päivät lauantain ympärillä oli aurinkoa ja +20 astetta. Lähemmäs lauantai päivää kun mentiin, niin säätiedotus parani, onneksi. Meillä oli vieraita noin 25 henkeä. Poikamme teki tervetuliaisdrinkit Cal-mukeihin, jotka olimme ostaneet Berkeleystä. Aluksi mieheni piti puheen pojallemme, jonka jälkeen poikamme piti kiiitospuheen ja sitten näytimme vieraillemme videokoosteen poikamme neljästä vuodesta UC Berkeleyssä sekä viikonlopun valmistujaisista. Tämän jälkeen oli vapaata seurustelua sekä hyvää ruokaa ja juomaa.

 

Nuoret olivat hommanneet kaikki tarjottavat edellisenä päivänä, kun minä olin töissä. On todella ihanaa, kun aikuiset lapset voivat osallistua järjestelyihin. Ennen minun piti housua käytännössä yksin aina tarjottavat, no hoiti mies kyllä juomapuolen, mutta keittiövastuu jäi aina minulle. No, myönnän kyllä, että siivoukset jäävät edelleen minulle. He laittavat ja sitten liukenevat omiin puuhiinsa, mutta kiva kuitenkin kun laittavat ja järjestävät! Jonkun täytyy sitten hoitaa ne ikävämmät asiat ja sehän on aina äiti, eikö vain?

 

Tarjottavana oli kylmä saaristolaispöytä, jossa tarjoilimme savustettua nieriää, graavia lohta, katkarapusalaattia, lihapullia, kahta vihersalaattia, juustoja, keksejä, patonkia, maalahden limppua, levitteitä ja perunoita. Oi, kuinka se kesäruoka maistuikaan pitkästä aikaa hyvälle!

 

Tässä on minulle rakas astiastomme. Saimme sen häälahjaksi mieheni vanhemmilta vuonna 1990, kun menimme naimisiin. Saimme käydä sen itse valitsemassa ja ostamassa. Se on Villeroy Bochin astiasto ja sarjan nimi on Sienna. Muistan, kun kävimme ostamassa sen Helsingin Sokoksesta ja se maksoi ihan hurjasti silloin. Eli meillä on 24 kappaletta kaikkia ruokailuastioita sekä siihen päälle tarjoiluastiat ja kulhot moneen eri lähtöön. Käytämme tätä ainostaan juhla-astiastona, koska en halua, että se menee rikki arkikäytössä. Välillä kuitenkin mietin, että onko astiastoa turha säästellä, juhlia on harvoin. Kannattaisiko se ottaa arkikäyttöön ja nauttia astiastosta päivittäin? Samalla idealla, kun vaatteita ei osteta kaappiin vaan käyttöön.

 

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä esittelen teille juhlakakun. Tilasin kakun Kakkuhelmestä. Kakussa oli suklaakakkupohja, jonka täytteenä oli mansikkakreemiä, mansikkahilloa ja mansikoita. Päälliosa oli tehty sokerimassasta. Eikö olekin huikean hieno kakku? Ihan kuin poikamme valmistujaishattu. Kaiken lisäksi kakku maistuikin vielä ihanalle ja sai paljon kehuja, että se ei ollut liian makea.

Kiitos juhlaväellemme, jotka tulitte juhlimaan poikamme valmistujaisia! Ihana palata arkeen ja odottaa seuraavia juhlia, joihin me pääsemme vieraiksi!