Kuinka mukavaa onkaan lähteä kylään viettämään leppoisaa iltaa työviikon päätteeksi. Kuinka hektistä tämä elämä on ja kuinka vähän kutsutaan ihmisiä kylään. Kun olin pieni niin menimme kylään kahville vain soittamalla ovikelloa ja nyt ei tulisi mieleenkään mennä kenenkään kotiin ilman kutsua tai vähintäänkin ilman tekstiviestiä tai soittoa.
Varsinkin talvella käperrymme sohvan nurkkaan viikonloppuisin ja yhteydenpito ystäviin on melkein nollassa. Mutta keväällä heräämme  eloon ja saamme taas aikaiseksi nähdä ystäviä. Näin se on ainakin minulla.

Hain viemisiksi kauniin jouluisen kukkabuketin, jossa oli valkoinen Amaryllis, punasia neilikoita ja omenan oksia. Tutkin aamulla vaatekaappia ja mietin mitä pukisin illalla päälle. Halusin jotain mukavaa ja rentoa, mutta silti siistiä.
Päädyin Macin mustiin skinny farkkuihin ja More&Moren toppiin ja mustiin luottokorkkareihin. Halusin vielä jotain punaista, joten lakkasin kynnet punaisiksi, löysin korulippaasta punaiset korvakorut ja lopuksi vielä punaista huulipunaa.

Illan vetonaula oli kyllä chihuahua tyttö Kerttu. Kuinka ystävällinen ja ihastuttava persoona se olikaan! Ihastuin niin Kerttuun, että halusin kirjoittaa sille runon:

Kun sä tulit, mun sydämmeni suli.
En voi sua taskuun laittaa, mutta ei se mua haittaa.
Hyviä päiviä sulle toivotaan, kun sua hyvin hoivataan.

Kiitos Emännälle ja Isännälle mukavasta illasta!