Minä tykkään tarkkailla ympäristöä. Yksi lempipuuhistani on istua kahvilassa ja katsoa ihmisiä ja miettiä, mikä on heidän ammatti, mistä he tulevat, mihin he menevät jne. eli mitä he ovat ihmisiään. Ammattitautina katson myös miten ihmiset ovat pukeutuneet. Vaasassa en kahvilassa istuskelua harrasta, mutta käydessäni Helsingissä, jos ehdin, niin istahdan hetkeksi Espalle. Tässä muutamia asioita, jotka olen huomioinut täällä Floridassa.

Olen opetellut juomaan jääkahvia, koska kuumaa kahvia ei päivisin voi juoda

Kuten jossain postauksessa jo mainitsinkin, niin amerikkalaisten naisten hiukset ovat upeita. Ne ovat todella paksuja ja näyttävät karheilta. Hiukset ovat useinmiten pitkät eli vähintään olkapäille, mutta yleensä pidemmät. Useinmiten ne on kerroksittain leikatut, mikä johtuu varmastikin hiusten paksuudesta. Joskus näkee ihan tasapitkiä hiuksia ja sanoinkin yhdelle naiselle vaatekaupassa, jolla tällaiset oli, että hänellä on upeat hiukset. Olisi maksanut paljon, jos olisin saanut hänen hiukset. Lyhkäisiä hiuksia ei oikeastaan näe ollenkaan, muuta kuin vanhemmilla rouvilla. Ostin amerikkalaisten naisten hiusinspiration lähteenä kynsi- ja hiusvitamiinejä, jos omistanikin saisi joskus ”jenkkihiukset”, mutta tuskinpa vaan.

Aamuisin rannat täyttyvät lenkkeilijöistä ja aamupalalle rantaravintolaan on ihan ok mennä urheiluvaatteissa

Täällä naiset pukeutuvat avonaisempiin vaatteisiin kuin Suomessa. Eritoten rintoja korostetaan isoilla kaula-aukoilla ja tämä ei ole suinkaan nuorten naisten juttu, vaan aikuisten naisten tyyli. Onhan sääkin täällä ihan erilainen ympäri vuoden kuin Suomessa ja se vaikuttaa pukeutumiseen. Aina on periaatteessa lämmin. Talvella, jos on alle 20 astetta, näkee paikallisia naisia nahkasaappaissa ja kevytuntuvatakeissa kauppakeskuksissa, vaikka me kuljemme mekko päällä, sääret paljaina ja sandaalit jalassa.

 

Kynsibaareja on joka kadunkulmassa ja naisilla näkeekin huoliteltuja kynsiä

 

 

Koiria täällä on todella paljon, mutta yhtä ainutta kissaa en ole Fort Lauderdalessa nähnyt. Koiran saa ottaa melkein joka paikkaan. Ravintoloissa on aina koiria, jos ei sisällä niin ainakin terassilla. Täällä voi pieni koira olla ”lastenvaunussa” ja sitä työnnetään niissä kuin pientä lasta. Kärryt ovat kevyemmät ja pienemmät kuin perinteiset lastenvaunut, mutta muuten ihan samanlaiset. Lastenvaunu koirineen on ravintolassa pöydän vieressä ja koira istuu niissä, kun ihmiset ruokailevat. Minusta nämä lastenvaunut ovat hieman huvittavia, luulisi että koira jaksaisi itse kävellä ja istua tai maata lattialla. Koiran vesikippoja on kaduilla, liikkeiden edustoilla. Ajattelin, että ruokakauppaan ei varmastikaan koiraa saisi viedä, mutta istuuhan ne sielläkin ostoskärryissä kuin pienet lapset. Mutta kävellä ne eivät varmastikaan ruokakaupassa saa tai en ole ainakaan nähnyt. Muuten, meidän perheessä on kova koirakuume. Viimeiset 27 vuotta meillä on aina ollut koira ja nyt ei ole ollut koiraa puoleen vuoteen, joten tässä puntaroidaan, otetaanko koira vai ei. Sydän sanoo kyllä, järki sanoo ei.

Näitä Iguaaneja kävelee laiturilla, enkä tiedä pidänkö siitä vai en…

Kun liikumme perheenä täällä Floridassa, niin saamme yllättävän paljon huomiota ja kommentteja.
Ensinnäkin pojilta kysytään jatkuvasti ”Hi guys, are you brothers?” ”Hi guys, are you twins?” eli oletteko veljeksiä tai oletteko kaksosia? Pojillahan on vain vajaa puolentoista vuoden ikäero ja he ovat samankokoisia ja näköisiäkin, mutta eivät he mielestäni kaksosina menisi. Olin tyttären ja poikien kanssa ruokakaupassa. Pojat menivät kalatiskille ostamaan kalaa ja myyjä kysyi, että oletteko veljeksiä. Sitten tytär meni siihen ja myyjä kysyi, että onko tämä teidän sisko? mutta kun minä menin siihen, niin myyjä kysyi ”Who is she?” She is our Mom, vastasi keskimmäinen. No, sitä myyjä sitten päivitteli, että miten minä voin olla näiden lasten äiti jne.. Muissakin kaupoissa minulta on kysytty, kun olen lasten kanssa, että ovatko kaikki minun lapsia. Ehkä se johtuu siitä, että olen lyhkäisin ja pienikokoisin koko porukasta ja kaikki kolme lasta ovat niin samanikäisiä, että se aiheuttaa ihmetystä. Täällä kysellään ja kommentoidaan asioita ja ventovieraat ihmiset aloittavat keskustelun kassajonossa.

Täällä on tapana, että perheet kokoontuvat yhteen sunnuntaisin. Puistot ovat täynnä perheitä, jotka ovat piknicillä. Puistoissa on valmiina pöydät ja penkit, joihin he kattavat ruoat ja perheet sekä ystävät kokoontuvat yhteen syömään ja viettämään aikaa. Samoin ravintoloissa on isoja perheitä, isovanhemmista lapsiin. Minusta kiva tapa, tämä tapa voisi rantautua Suomeenkin.

TallennaTallenna