Esittelin teille eilen meidän uuden mekkomalliston. Tänään on vuorossa samanmallinen mekko, samassa materiaalissa kuin eilen, mutta eri kuosissa ja -värissä.

Yhdistin tähän pinkkiin mekkoon vuorostaan beiget korkkarit, kiedoin kolmesti pitkät helmet kaulaan ja harteille lämmikkeeksi puin beigen tekoturkin. Valitettavasti beige tekoturkki on loppu liikkeestämme. Olen ennenkin maininnut, että jos löydätte hyviä ja ajattomia tuotteita, jotka ovat teidän tyylisiänne, kuten tällaiset pienet turkit, niin hankkikaa ne itsellenne. Voi olla, että sinulla ei ole vielä sille käyttöä, mutta se päivä kun käyttöä sille ilmenee, niin sellaista pikkuturkkia ei löydä mistään. Minulla on jonkun verran tällaisia tuotteita, joita pidän kaapissa ja ne voivat olla vanhojakin, mutta aina silloin tällöin niille ilmenee käyttöä. Minun ikuisuustuotteita ovat esimerkiksi nämä pienet karvajakut, silkkipaitsikat, pidempi silkkihame, pitsipuserot eli sellaiset tuotteet, jotka ovat hyvin perusmallisia, joten ne eivät ole koskaan poissa muodista.

Minä ihastuin vielä enemmän tähän pinkkiin mekkoon, kun puin sen päälleni. Ihanan raikas väri! Kerroin jo edellisessä postauksessa, kuinka mekkoihin voi yhdistellä eri kenkiä, jolloin mekon fiilis muuttuu.

• Mekko Stockholms Klänningsfabrik € 139,00 koot xs-xl
• Korkkarit Gabor € 79,90 koot 3-7

Kun olimme kuvanneet kyseiset mekkokuvat yksi aamu, niin juoksin sisälle vaihtamaan vaatteita. Kuulin kun mieheni huusi ulkona Valoraa. Huuto kuulosti niin kovalta eikä miehelleni tyypilliseltä, joten juoksin ikkunalle katsomaan, mitä pihalla tapahtui. Näin Valoran juoksevan jäälle ja vain koventavan vauhtia, kun mieheni huusi. Nappasin käteeni pari koirannamia, meillä kun on niitä pöydällä ja juoksin ulos. Huusin Valoralle leperrellen, että tule hakemaan naksuja ja samalla juoksin pois päin nurmikolle. Menin kyykkyyn ja yritin maanitella sitä takaisin. Valora tuijotti tyypilliseen tapaansa muutamia sekunteja ja sitten se juoksi minua kohden täysillä ja tuli hakemaan namia. Kehuin hyväksi tytöksi. Täytyy todeta, että koimme paniikinomaisia sekunteja, kun Valora juoksi täysillä ohutta jäätä kohden. Meillä on väliaikainen aita rampin kohdalla, mistä pääsee jäälle, mutta Valora oli hypännyt aitaa vasten, aita oli kaatunut ja tyttö oli lähtenyt karkuteille. En tiedä miten olisimme toimineet, jos Valora olisi tippunut veteen. Eihän jää olisi kantanut meitäkään, eikä meillä ollut köyttäkään rannassa, millä sitoa minut kiinni, jos olisi pitänyt lähteä jäälle. Miestäni en olisi koskaan jaksanut kiskoa jäistä, jos hän olisi lähtenyt Valoran perään. Luultavasti minua ei olisi pidättänyt mikään, jos Valora olisi tippunut jäihin, en usko että olisin pystynyt katsomaan tapahtumaa rannasta käsin. Heti tämän tapahtuman jälkeen, rakennettiin vielä saman päivän aikana uusi kestävä aita, joka ei kaadu Valoran painosta. Mutta on se kumma, että kaikki kielletty kiinnostaa, se käy joka kerta tutkimassa kun on ulkona, että pääsisikö vielä samasta paikasta karkaamaan.
Olisin mielelläni ottanut kuvan hienosta ja turvallisesta aidasta, mutta kotoa lähtiessä ja palatessa on pihallamme ollut vielä pilkkopimeää.

TallennaTallenna