Olemme tehneet aikamoisen nostalgisen aikamatkan 30 vuotta taaksepäin. Kerroin viime sunnuntain postauksessa täällä, miten meidän tulevan viikon missio on meidän Vaasan asunnon ja vintin tyhjäys. Olemme pitkittäneet tyhjäysprosessia viimeisen vuoden, mutta nyt oli aika poistaa tämä stressi harteilta ja tehdä se, mikä on joka tapauksessa pakko tehdä. Tehtävää helpotti se, että keväällä laitoimme itsellemme deadlinen heinäkuun viimeiseksi päiväksi ja sen on pidettävä.

Viime viikko otti voimille sekä henkisesti että fyysisesti

 

Me olemme muuttaneet yhteisen elomme aikana aika monta kertaa. En nyt jaksa tarkasti laskea montako, mutta yli 10 kertaa joka tapauksessa. Lisäksi olemme tyhjänneet mieheni vanhempien ison omakotitalon, jossa oli runsaasti tavaraa. Kun silloin muutama vuosi sitten kävimme läpi heidän tavaroita tunsin, kuinka raadollista elämä on. Ensin kerätään elämän aikana tavaraa ja omaisuutta ja sitten kun nukkuu pois, niin omaiset tulevat ja penkovat sinun henkilökohtaiset tavarat ja heittävät niitä kylmästi pois. Varmasti paljon sellaista lentää roskalavalle, joka hänelle oli tärkeää kun eli. Noin vaan, ihminen ja tavarat katoavat. Omaisten mieleen jää paljon muistoja ja toki tärkeitä tavaroita säilytetään myös. Ennen kaikkea ne valokuvat ovat ihania, niistä saa voimaa ja muistaa sellaisia asioita, mitä on jo luullut vuosien saatossa unohtaneen .

Uppouduimme mieheni kanssa muuton aikana useasti katsomaan vanhoja valokuvia, niin meidän perheestämme ja hänen vanhemmistaan. Ne ovat kultaakin tärkeimpiä muistoja!

 

Tulevaa vävypoikaa lainaten ”Olipa kiva muutto, kun kaikki sujui sutjakkaasti”. Minustakin se sujui hyvin ja järjestelmällisesti. Muutaman itkun välillä tirautin ja kuulemma ”lanttuni meni nurin”, mutta hyvin pientä. Kyllä yhden aikakauden loppuminen, joka on ollut iso osa meidän yhteistä perhettä saa äidin mielen herkäksi,miksei isän myös.

 

Bootcut korkkareilla

Tässä ne nyt ovat, ne ihanat housut, jotka taikovat sinulle kilometrin mittaiset jalat. Nämä housut ovat ns. jerseytä eli ihanat pitää päällä. Ne istuvat loistavasti ylhäältä. Ne tulevat korkealle vyötärölle,  napaan asti. Mutta muistathan, että et kisko niitä liian ylös. Silloin haarasauma ei näytä nätiltä. Koska housut joustavat, on koko 34 minulle juuri sopiva. Ne ovat istuvat, mutta eivät mauttoman tiukat.

Korkkarit ja leveät lahkeet = 10 +

Koska olemme Vaasassa, niin minulla on rajoitettu kenkä valikoima mukanani. Rosat sling backit 7 cm korolla saa lahkeen laskeutumaan kauniisti kengän päälle. Mutta mustat piikkarit ja mustat bootcut housut ovat kerrassaan täydellinen combo. Sitä ei voita mikään.

 

Olen säästänyt paljon lasten leluja. Meiltä löytyi isoja laatikoita dubloja, legoja, barbeja (vaikka Gabi ei niillä koskaan leikkinytkään), autoja, junaratoja, heppaleluja, roolivaatteita jne. Lasten kirjoja oli myös useita kasseja. Luimme paljon lapsille kun he olivat pieniä ja heti kun he oppivat lukemaan, kannustimme heitä ottamaan kirjan käteen. Muistan kun Gabi ”luki” eli kertoi ulkoa, (hän oli oppinut sanat kun luimme heille ääneen) pojille kirjoja. Hänen äänenpainonsa meni juuri samalla tavalla kun meidän aikuisten, kun luimme kirjaa. Sitä oli hauska kuunnella vierestä.

 

Bootcut matalilla kengillä

Toimiiko bootcut lahje myös matalalla kengällä? Kyllä toimii, mutta silti suosikkini on se korkkari. Tiedän, että kaikki eivät voi käyttää korkkareita, enkä voi aina minäkään, joten silloin on matalan kengän myös toimittava levenevän lahkeen kanssa.  Kun lahjetta katsoo ylhäältä päin eli itsensä päällä, tuntuu että lahje on h-u-r-j-a-n leveä. Ehkä jopa liian leveä., mutta näin kuvissa ja pelistä katsottuna lahje näyttää hyvältä myös matalan kengän kanssa.

Älä katsele bootcut housuja ylhäältä alaspäin kun ne ovat sinun päälläsi, muuten mietit että ne ovat järkyttävän leveät ja vaihdat ne nopeasti takaisin skinnyihin

 

Olin säästänyt myös kaikki äitien- ja isänpäivä kortit, mitä lapset olivat askarrelleet päiväkerhossa. Olimme saaneet monta korttia, missä lapsemme oli kertonut mitä isä- tai äiti tekee mielellään tai millainen hän on. Sitten opettaja kirjoittaa sanat pahville, johon lapsi on piirtänyt tikku-ukkoina meidän kuvat. Mieheni kortissa luki mm. ”Pappa tykkää maata sohvalla”, ”Pappa kantaa minua usein olkapäillä”, ”Pappa syö usein lääkejäätelöä”.

 

Lääkejäätelö

Nyt palataan sanaan lääkejäätelö. Kun lapset olivat pieniä, sanoisin Gabi noin 4-vuotias ja pojat 2,5 ja 1- vuotiaat, niin joskus iltaisin mieheni söi jäätelöä. Voit kuvitella, kun hän latoi jäätelöä kuppiin, niin siinä on kolme silmäparia tuijottamassa, että hekin haluavat jäätelöä. Mieheni keksi, että hänen jäätelönsä ei ole ”tavallista jäätelöä” vaan se on ”lääkejäätelöä”. Sehän upposi kaikkiin kolmeen ihan täydestä. Siinä he sitten hokivat, että ”Pappa syö lääkejäätelöä” ja kukaan ei halunnut edes maistaa sitä sen jälkeen vaikka sitä heille tarjottiinkin. Kuka lapsi nyt vapaaehtoisesti lääkettä ottaisi…

Lääkejäätelö on edelleen perheemme vitsi, kun muistelemme lasten lapsuusaikoja 🙂

 

Omassa kortissani luki mm. että ”Mamma on kiltti”,  ”Mamma tykkää jumpata”, ”Mamma tykkää syödä pullaa”…Hmm…Hieman mietin tuota viimeistä, että tykkään syödä pullaa? Minä en ole koskaan ollut ns. ”pullahiiri” enkä ole pahemmin leiponut lasten ollessa pieniä. Itse asiassa olin erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa kun lapset olivat pieniä. Olen ottanut 20 raskauskiloa/lapsi pois heti synnytyksen jälkeen tai itseasiassa keisarinleikkausten jälkeen. Kaikki kolme ovat tulleet maailmaan keisarinleikkauksilla, koska lapset olivat liian isoja tulemaan ulos normaalia tietä. Kiitos, että nykyaikana suurin osa synnytyksistä tapahtuu sairaalassa, koska silloin ennen vanhaan kotisynnytyksissä, minua ja Gabia ei enään olisi, puhumattakaan pojista.

 

Väsymyksen kourissa

Jos mietit, että hieman liioittelen isoa Vaasan projektiamme, niin torstai-iltana tapahtui hieman epämiellyttävä tilanne, joka vahvistaa sanani.
Tulimme Valoran kanssa hissillä meidän toisen Vaasa asunnon kolmanteen kerrokseen, koska en jaksanut kävellä rappusia.  Valora käveli tuttuun tyyliinsä porraskäytävässä asunnon ulko-oven eteen ja minä kaivan avainta laukusta. Otan avaimen ja työnnän lukkoon ja se ei aukea. Rynkytän sitä siinä hetken ja otan avaimen ulos ja sovittelen avainta toisin päin. Ovi ei aukea ja muutama ärräpääkin siinä väsymyksessä taisi suusta tulla. Katson alaspäin postiluukkuun ja siinä lukee jonkun muun sukunimi kuin meidän! Olin siis tullut hissillä toiseen kerrokseen enkä kolmanteen…. Nousin portaat ylös kolmoseen ja odotin, että joku avaa oven kakkosessa ja huutaa, ”kuka he….tti  yrittää murtautua meidän kotiimme?” Kukaan ei onneksi avannut ovea eikä huutanut mitään, joten painuin häpeillen omaan kerrokseemme. (Olin varautunut ylenpalttiseen anteeksi pyytämiseen, jos ovi avautuu. Silmissäni vilahti Ilta-Lehden lööppi: Keski-ikäinen nainen yritti murtautua väsymyksen kourissa alakerran asuntoon).

 

• Bootcut housut € 99,95 koot 32-42 (löydät housut Doppshop verkkokaupasta)
• Mustavalkoinen toppi € 65,40 (109,00) koot M ja L (Minulla on koko M)
• Rosat sling backit € 90,00 (150,00) jäljellä koot 4 ja 5.5
• Muut tuotteet ja mopsi koira ovat rekvisiittaa