Nyt on rhododendronien aika. Anoppini piti näistä kukista. Hän istutti Gabille reilut 20 vuotta sitten oman alppiruusu pensaan. Samaan aikaan hän istutti pojille omanapuut. Gabin pensas huvilalla kukoistaa, mutta omenapuut ovat menneet, verkoista huolimatta, pupujen tai hirvien parempiin suihin.

Nämä rhodopuskat toimme mieheni vanhempien kotoa ja istutimme ne uudestaan huvilaan ison kiven ympärille, kun heidän vanha talonsa myytiin. Aina kun katson pensaita, niin muistan heidät ja ainoastaan hyvällä 🙂

 

Ylihuomenna 31 vuotta sitten tapasin mieheni ensimmäistä kertaa. Silloin en voinut kuvitella, että joskus olisin emäntänä tässä upeassa vanhassa huvilamiljöössä Vaasan saaristossa.

Kun olin pikkutyttö, niin meillä oli kaksi huvilaa. Asuimme kerrostalossa Vaasan keskustassa ja kun koulut loppuivat, muutimme huvilalle, jonne pääsi autolla. Huvila sijaitsi noin 8 km Vaasan keskustasta. Silloin sinne vei pikkuinen kiemurainen hiekkatie, metsää oli ympärillä ja naapureita ei lähimailla. Äiti ja isä kävivät huvilalta päivittäin töissä ja minulla oli päivisin ”kesätyttö”, joka tuli aamusta meille leikkimään, uimaan ja pelaamaan kanssani, jotta äiti pääsi töihin.

Kun tuli perjantai, pakkasimme tavaramme maitokärryyn ja kävelimme 200 metrin päähän satamaan, jossa isällä oli moottorivene. Moottoriveneellä hurautimme toiselle huvilallemme, venematka kesti noin 10 minuuttia. Reittimme kulki salmen läpi, juuri tämän ison punaisen huvilan edestä.

• Hedelmämekko 139,95 (199,95) koot 34, 36, 38 Minulla on koko 36. Tiedustelut/tilaukset shop@dopp.fi

Hedelmämekossa on vuori, sivutaskut ja midimitta. Hedelmämekko on hauska kesämekko, joka huomataan.

Muistan kun istuin veneessä ja katsoin aina tätä isoa tummanpunaista huvilaa, joka lymyili puiden siimeksessä. Mietin usein, että kummitteleeko siellä? 

Huvilaa juhlittiin isolla juhlalla, kun se täytti 100 vuotta vuonna 1997. Ajattelimme järjestää uudet juhlat, kun se täyttää 125 vuotta vuonna 2022.

 

Huvilan henki

Nyt kun olen ollut kyseisessä huvilassa vuodesta 1988, voin todeta että siellä ei kummittele. Tai ainakaan minulle kummitus ei ole näyttäytynyt. Minusta huvilassa on hyvä henki, siellä ei ole pelottava olla, ainakaan kesäisin kun on valoista ja ihmisiä. Mutta myönnän, että en uskaltaisi olla siellä yhtäkään yötä yksin, koska huvila on niin iso. Korkeat ja isot huoneet luovat pelottavaa tunnelmaa, ehkä pelkään näkeväni yläkerran makuuhuoneissa haamun. Uskon kuitenkin, että jos haamun näkisin, olisi se hyvä haamu, koska huvilassa ei ole tapahtunut koskaan mitään ikävää. No, nyt taitaa mielikuvitus lentää liikaa…

Useita kertoja olen miettinyt, että olisi niin mielenkiintoista saada nähdä mitä siellä on kaikkea touhuttu. Huvila on 122 vuotta vanha, joten muutama sukupolvi siellä on ennen meitä ehtinyt viettää kesiään. Ennen herrasväki palvelijoineen ja nyt me modernit ihmiset tietokoneineen. Edelleen meillä on ulkokäymälä ja vettä emme ole vetäneet sisälle taloon, ainoastaan huvila on sähköistetty 70-luvulla.

Millaisia ovat meidän jälkeläiset 100 vuoden kuluttua, jotka viettävät aikaa huvilassa?

Huvilassa on paljon vanhoja valokuvia. Pienen pieniä mustavalkoisia valokuvia ihmisistä. Rouvista, jotka kulkivat huvilassa pitkät hameet päällä, hellehatut päässä ja aurinkovarjo kädessä. Kuvia pienistä pikkupojista polvihousuissa, samoin pikkutytöistä kauniit valkoiset mekot päällä. Tällöin herrasväki saapui huville juhannukseksi ja he viettivät siellä heinäkuun, sitten he palasivat kaupunkiin.

Huvila on loistavassa kunnossa. Mieheni on viime vuosina satsannut siihen paljon, jotta se säilyisi yhtä hyvänä seuraavat 100 vuotta eteenpäin. Kaikki ikkunat ja ulko-ovet mm. irroitettiin edellisenä talvena ja ne kuljetettiin eteläsuomeen entisöitäviksi. Ikkunaruudut ovat alkuperäiset. Myös mm. ison tuvan kalusteet ovat alkuperäisiä Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemia ja edelleen loistavassa kunnossa.

Me vietämme perheemme kanssa yhteisen juhannuksen täällä huvilassa. Muutama lasten kaveri tulee tänne myös. Viime vuonna heitä oli yli 30, nyt reilut 10. Tiedän, että meillä on joukossa yksi onnellinen ja tyytyväinen Merivoimien aliluutnantti 347. aamun jälkeen. Onnea pojallemme!

Hyvää juhannusta ja pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne!

Ps. Palaan tänne blogiin juhannuksen jälkeen, mutta Instagramista löydät postauksiani koko juhannuksen ajan, @dopphelsinki