Terveiset Vaasasta! Ihan ei ole mennyt viimeinen viikko putkeen täällä päässä. Ensin stressasin, että pääsenkö lähtemään Vaasaan tiistaina, kuten olin miehelleni luvannut. Hieman kokeilin kepillä jäätä ja ehdotin, että olisin tullut perässä keskiviikko iltana lentokoneella työkiireiden takia, mutta hän ei antanut asiassa periksi. Jossain menee kuulemma raja, ja se raja oli nyt tässä. No, sain itselleni suht hyvän oman tunnon aikaiseksi töiden kannalta ja pääsimme lähtemään Vaasaan sovitusti puolen päivän aikana.

Saavuimme Vaasaan ja raahattuamme tavarat ja ruoat kaupan kautta huvilaan, alkoi huvilan siivous. Mutta ennen siivousta ihastelin upeaa puutarhaa, joka on täydessä kukkaloistossaan. Miten ihanalta se näyttääkään, kun ruoho oli leikattu kauniin ympyränmallisesti huvilan edestä ja kukkapenkki oli kukoistuksessaan. Pistimme Gabin kanssa tuulemaan ja saimme huvilasta ne huoneet siivottua, missä oleskelemme. Toiveemme toteutui hiirien osalta ja ne eivät onneksemme olleet tulleet sisälle tänä talvena. Pääsimme siivouksessa helpommalla, kun meidän ei tarvinnut ruveta desinfioimaan keittiötä. Mies rupesi täyttämään baljua ja kantoi ulkokalusteita ulos.

Keskiviikkona kävimme äitini, siskoni ja sisaren tyttären kanssa syömässsä Strampenilla, joka on ihana ravintola Vaasan rannasssa, miljöö on kaunis, vanha paviljonki ja ruoka ei petä. Jos matkasi suuntaa joskus Vaasaan, niin suosittelen paikkaa. Kävimme Gabin kanssa kahdesti ruokakaupassa, koska emme saaneet kerralla kaikkea. Ensin haimme kaikkea muuta kuin ruokaa eli paperilautasia, talouspaperia, pari uutta mattoa, uudet leikkuulaudat jne. ja petivaatteetkin saimme pesetettyä SOL pesulassa, kiitos nopeasta pesusta! He pesivät ja kuivasivat ne parissa tunnissa.

Torstaina aamulla kun Valora oli syönyt niin se tuli makuuhuoneeseen ja sen aikomus oli tulla herättämään minut hyppäämällä sänkyyn, mutta se ei onnistunutkaan, vaan Valora kiljaisi ja putosi lattialle. Syöksyin ylös sängystä ja näin heti, että sen oikeanpuoleinen takatassu petti alta. Vajaat kaksi kuukautta sitten se liukastui meidän kotiportaissa kun se juoksi eteiseen. Sen takajalkaan sattui ja se ontui hetken. Meni muutamia päiviä ja se käveli normaalisti, mutta välillä pysähtyi ja nosti takajalkaa ylös. Veimme sen osteopaatille ja eläinlääkärille ja he olivat sitä mieltä, että jalassa on revähdys. Revähdys menee ohi levolla ja emme vieneetkään sitä kävelylle reiluun viikkoon vaan se oli kotona ja makaili, mitä se muutenkin tykkää tehdä. Jalka meni kuntoon ja on ollut nyt kunnossa noin kolme viikkoa, kunnes tapahtui tämä sängylle hyppääminen ja takajalan pettäminen. Pääsimme heti aamusta tutulle eläinlääkärille Vaasassa ja hän antoi Valoralle särkylääkettä, jotta pärjäämme Juhannuksen yli ja pääsemme Helsingissä spesialistille ja röntgeniin. Nyt tilanne on se, että se ei kävele eikä ota kipeälle jalalle vaan istuu eikä halua edes maata. Olemme nyt vuorotellen mieheni kanssa istuneet sen kanssa sohvalla, koska se on surullisen ja onnettoman näköinen. Se ei ole oma itsensä. Toivomme todellakin, että tämä ei ole niin vakavaa kuin miltä se nyt näyttää vaan, että Valora parantuu ja jalka rupeaa kestämään taas kävelyä. Meillä on huonoja kokemuksia meidän bokserista, jolla tuli 7-vuotiaana nivelrikko toiseen takajalkaan. Se sai kortisonipistoksia siihen, mutta ne eivät auttaneet. Jalka surkastui ja menetti lihakset parissa kuukaudessa, kun se ei voinut sitä käyttää. Tämä kolmella jalalla hyppiminen johti sitten siihen, että se oli päästettävä menemään koirien taivaaseen. Tämä ikävä muisto 90-luvulta tuli heti mieleen kun Valora lysähti lattialle eikä ota takajalalle. En millään haluaisi käydä tätä asiaa läpi uudestaan.

Nyt ei ihan mene Juhannus kuin Strömsössä, mutta sille ei voi mitään. Välillä elämässä on vastoinkäymisiä, mutta kaikesta selvitään. Istumme sohvalle Juhannuksen ja olemme ihan passattavia, mutta minäkin taidan ottaa siitä kaiken ilon irti 🙂  Onneksi Vaasassa aurinko paistaa ja mieli on valoisa tulevaisuutta ajatellen. Toivon, että nautit Juhannuksesta.

Hyvää Juhannusta!