Terveiset Espanjasta! Saavuimme tänne torstaina, pitkän ajomatkan jälkeen. Matka meni tosiaan hyvin, kiitos siitä kuuluu miehelleni joka jaksoi ajaa 2900 km matkasta reilut 2000 km. Loput matkasta ajoin minä. Mahtavat tiet ja hyvä liikennekulttuuri oli niin Saksassa, Ranskassa kuin Espanjassakin. Täällä ollaan purettu auto, järjestetty tavaroita paikoilleen, syöty ja nukuttu. Meillä oli netti pois toiminnasta eiliseen iltaan saakka ja jo luulin, että tämän aamuista blogipostausta ei tule, mutta kuuden maissa se rupesi taas toimimaan, joten sain aikaiseksi pienen postauksen.

Aamiaiselle on mukava pukeutua rennosti, mutta siististi. Minusta tämä mekko on siihen tilaisuuteen loistava ja toki se käy muuhunkin menoon kuin vain aamiaiselle!

 

Mabel trikoomekko

Jos olet lähdössä matkalle niin ”aamiaismekko” on loistava vaate pakata mukaan. Se on siisti ja mukava päällä ja toki se käy muuallekin kuin aamiaiselle. Mekossa on 3/4 osaiset hihat, pyöristettu helma ja ohut naruvyö vyötäröllä. Mekko on 100% puuvillaa ja koot ovat XS-XL. Minulla on päälläni koko S. Mekko löytyy liikkeestämme ja Doppshop verkkokaupastamme.

• Mabel trikoomekko € 69,95

Valora Espanjassa

Olen lukenut netistä, että espanjalaiset eivät välttämättä ole koiria rakastavaa kansaa. Tämä hieman minua mietitytti, kun otimme Valoran mukaan matkalle. Tähänastiset kokemukset Valoran kanssa liikkuessa ovat olleet vain positiivisia. Se on saanut täällä ihmisiltä huomiota ja rapsutuksia enemmän kuin Suomessa aikoihin. Olemme käyneet suosikki ravintolassamme Yucaksessa, jonne Valorakin saa tulla. Samoin tavarataloon El Corte Inglesiin ja rautakauppaan se oli tervetullut. Toki emme sitä joka paikkaan raahaa mukaan, mutta meillä on pihassa vielä työmiehiä joten emme viitsi jättää sitä kotiin niille haukkumaan. Valorassa kun on vahtikoiran vikaa, vaikka mopsista ei sitä ensiksi uskoisikaan.

Valora on oikea ”baarikoira”. Se tykkää istua ruokailessamme pöydän alla ja katsella ihmisiä. Sen kanssa on helppo liikkua, ainut asia on että se on hidas kävelemään. Mietimme hankkia sille ”koiran rattaat” tänne Espanjaan. Sitten meidän on helpompi tehdä pidempiä ja reippaampia kävelylenkkejä. 

 

Täällä tulee kerätä koiran jätökset pussiin. Sen teemme Suomessakin, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta pissien päälle pitää kaataa vettä eli minulla on vesipullo mukanani kun kävelemme kaduilla. Valora on tarkka mihin pissii, joten kaduille se ei kyyki. Benalmadenassa on myös rekisteröidyiltä koirilta otettu dna eli jos et poimi koirasi jätöksiä ylös, niin joku voi kuulemma viedä jätökset johonkin paikkaan, jossa tutkitaan jätösten dna ja omistaja saa sakot. Aika mielenkiintoista. No, ei minustakaan ole kivaa, että jätöksiä ei poimita ylös, mutta hieman mietityttää touhu, kun kadunvarsilla on muovipulloja ja muuta roskaa, jotka eivät maadu. Koiran jätökset sentään maatuvat.

Ihan kalkkilaivan kapteenina vielä mennään. Kun purin tavaroita, niin itsestään ruskettava purkki oli hieman märkä eli korkki oli vuotanut. Sen enempää jaksamatta miettiä asiaa, kuivasin purkin ja laitoin sen laatikkoon. Illalla kun lähdimme ulos, niin laitoin pikkusukat jalkaani lenkkareihin. Kun tulimme kotiin ja riisuin ne, niin oikean jalkani varpaat olivat ihan tummanruskeat! Sukat olivat nähtävästi olleet itsestään ruskettavan purkin kyljessä ja imeneet ainetta itseensä. Nyt minulla on siis super ruskeat oikean jalan varpaat ja vasemman jalan kantapää, mutta muuten olen ihan kalkkunan valkoinen. Ehkä tänään jaksan läträtä voiteen kanssa muuallekin kuin varpaisiin ja kantapäähän 🙂