Olipa mukava juhannus. Juhannusohjelmaa riitti, sää oli hyvä paitsi, että hieman tuuli juhannuspäivänä, ruokaa ja juomaa oli tarpeeksi ja muutenkin puitteet olivat suotuisat.
Saavuimme eilen kotiin Helsinkiin ja huomasin, täällä on tainnut hieman juhannuksen aikana tuulla? Meidän iso mänty, joka kasvaa keskellä terassiamme oli viskonut käpyjä ihan hullun lailla maahan ja neulasia korituoliemme väliin. Illalla alkoi toisin sanoen käpy- ja neulassulkeiset.
Raahataan ja raahataan…
Kuten tässä postauksessa kerroin, meillä oli maitokärryt kun olin pieni. Ne olivat alkuperäiset eli niillä oltiin oikeasti kuljetettu maitotonkkia. Olen useasti puhunut, että tarvitsisimme maitokärryt huvilaamme, koska meillä on aina paljon tavaraa kun saavumme veneellä huvilalle. Ensin raahaamme tavarat kaupasta autoon. Sitten autosta veneeseen ja veneestä huvilaan. Ja tällä välillä veneestä huvilaan on kuitenkin useampi kymmenen metriä, niin kuinka ihanaa olisikaan laittaa tavarat kärryyn ja lykätä kärry keittiön ovelle ja kantaa siitä tavarat sisälle. Ei tarvitsisi juosta selkä hiessä huvilan ja laiturin väliä useita kertoja ja välissä huilata, koska tuntuu siltä että kädet irtoavat kropasta.
Olin kerrassaan riemuissani, kun mieheni sanoi ennen juhannusta että ”näin mainoksen, jossa oli myytävänä maitokärry”. Onneksi olin ajanut pakettiautoni Vaasaan ja sain hakea sillä maitokärryt. Pettymyksekseni ne olivat tietysti isossa laatikossa pieninä palasina eli ne oli koottava ennen käyttöä. Onneksi meillä oli kolme nuorta miestä huvilalla, jotka kokosivat ne olut palkalla hyvinkin sukkelaan.
Välillä olen niin kyllästynyt jatkuvaan tavaroiden raahaamiseen paikasta toiseen, että savu nousee korvista. Silloin kun raahaan ja olen hikinen ja väsynyt ei vieressäni kannata olla, koska voi saada kuulla kunniansa…mies parka. Mutta sitten kun olen raahannut ja saanut tavarat paikoillensa, olen tyytyväinen. Lepyn äkkiä.
Juhannuksena veneilimme ja kävimme lounaalla Berny´s ravintolassa, Raippaluodon sillan kupeessa. Tiesitkö, että Raippaluodon silta on Suomen pisin silta? Sen pituus on 1045 metriä. Berny´s yllätti minut positiivisesti, ruoka oli ihanaa. Söin kuvassa olevan vuohenjuustosalaatin ja mieheni söi Maailmanperintö pizzan, joka oli kuulemma hyvä ja mielenkiintoinen.
Miniolympialaiset
Juhannusaattona meillä oli miniolympialaiset. Joukkueet arvottiin ja lajeina oli kanamuna lusikassa juoksu, flip cup, käydenveto ja vasara. Valoitan hieman muutamaa lajia, koska en itse tiennyt mitä ne ovat.
Flip cup on sellainen peli, että joukkueet seisovat vastakkaisilla puolilla pöytää. Jokaisella on iso muovimuki, jossa on minimi määrä juomaa. Ekat aloittavat, juovat juoman ja laittavat mukin pöydän reunalle nurinpäin. Muki pitää ”flipata” niin että se tekee voltin ja jää oikein päin pöydälle. Kun tehtävästä on suoriutunut, on seuraavan vuoro. Se joukkue, joka on ensin suoriutunut tehtävästä, voittaa.
Vasara leikki on sellainen, että joukkueet menevät jonoon ja eka aloittaa pyörimällä 5 kertaa vasaran ympäri. Sitten juostaan puupölkyn luo, jossa on iso naula pystyssä. Naulaa saa lyödä yhden kerran ja sitten juostaan takaisin ja annetaan vasara seuraavalle. Se joukkue, kenen naula on uponnut ensin puupölkkyyn, on voittaja. Näyttää helpolta, mutta ei ollutkaan helppo lyödä vasaralla naulaa kun ensin oli pyörinyt! Minäkin olin ihan varma, että osun ja kuinkas kävikään…joka kerta löin viereen.
Nyt kävi niin, että joukkue missä minä olin, hävisimme 3/4. Onneksi tässä iässä ei enään mene tunteisiin tuo häviäminen, meidän nuoremmalla sukupolvella välillä kyllä menee…mutta leppyvät äkkiä. Myönnän, että tämä geeni on minulta perittyä.
Juhannuspäivänä tein mansikkatortun. Sen saman tortun, jota olen tehnyt kymmeniä kertoja huvilalla, kun lapset olivat pieniä. Olin unohtanut kokonaan tortun olemassaolon, mutta Gabi muistutti ja pyysi, että tekisin sen taas vuosien jälkeen. Samalta se maistui kuin ennenkin, tuli 20 vuotta vanhat asiat mieleen. Tortun myötä lauloimme lastemme kaverille, kun hän täytti juhannuspäivänä 25 vuotta.
Onneksemme Vaasassa sai sytyttää kokon juhannuspäivänä, koska miehet pitävät kokosta. Kokko ei ollut iso, se paloi vajaat kaksi tuntia. Aluksi vastustelin tuulen takia sen sytyttämistä, mutta koska tuuli tuli kokkoon niin, että se puhalsi merelle päin, niin suostuin. Olen arka tulen kanssa, joskus en ole nukkunut koko yönä, kun iso kokko on sytytetty vasta myöhään illalla ja se on vaan roihunnut ja roihunnut…
Alhaalla oikealla olen tiskaushommissa. Lämmitän veden kattiloissa ja tiskaan ainakin kaksi kertaa päivässä kun meillä on koko perhe huvilalla. Käytämme paperilautasia, mutta juomme laseista ja lisäksi tarjoiluastiat yms. tekevät tiskiä.
Ostimme Gabin kanssa valkoiset pannat, jotka veimme Wasafloristille ja pyysimme heitä kiinnittämään kukkia pantaan. Yleensä he ovat tehneet meille perinteiset kukkakranssit juhannukseksi, mutta minusta ne eivät pysy päässä niin hyvin kuin tällaiset pannat. Margit teki minulle perinteisen sinivalkoisen juhannuskranssin ja tytöille valkorosat kranssit. En voi uskoa, että emme ottaneet yhtään yhteiskuvaa kun meillä oli kranssit päässä. Yritetään muistaa ottaa kuvat ensi vuonna uusilla kransseilla.
Juhannusasuni
Juhannusasuni olivat valkoinen pellavamekko/tunika. Perheen kesken pystyin pitämään sitä mekkona, mutta vieraiden kesken pukisin sen alle housut. Minulla oli päälläni koko 36 ja se oli minulle ihan hyvä koko, vaikkakin se on kooltaan reiluhko. Yksi koko pienempi olisi ollut minulle auttamatta liian lyhyt.
Raitasen Flew mekon alle puin valkoisen t-paidan. Mekko sopi huvilamme henkeen ja pidin siitä, koska se ylettyi reippaasti alle polven. Siinä on nauhat vyötäröllä jotka solmin rusetille eteen. Nauhat voi myös sitoa taakse. Edessä olevat napit saa kokonaan auki. Takana on leveät olkaimet, jotka menevät ristiin. Minulla on päälläni raitamekosta koko 36 ja se on juuri sopiva.
Tuotteet löytyvät liikkeestämme ja Doppshop verkkokaupastamme.
Täällä myös odotellaan Doppin syksyn mekkoja.
Hei Satu ja kiitos kommentistasi 🙂 Ihana kuulla, elokuussa saapuvat! Mukavaa viikkoa, Kata
Oi miten ihana juhannus teillä on ollut. Hyvää ruokaa, juomaa, seuraa sekä paikka että ilma vielä kruunasivat juhannuksenne. Ihania valokuvia ja muistoja jää jälkeen joita on mukava muistella myöhemmin.
Nuo maitokärryt ovat oiva ratkaisu ja mieheni on usein naureskellut minulle, kun olen niitä ehdotellut. Nyt pistin herran lujille ja luetutin blogitekstisi, että on niitä muillakin. Ensiapuun hän lupasi viedä rantaan kotikärryt, mutta miksi tyytyä ladaan
kun voi saada rolls roycen, joten mars ostoksille!
Minähän en kanna kädet väärinä, naama hikisenä kaupasta autoon, autosta veneeseen, veneestä mökille saareen isoa ylämäkeä yhtään tavaraa. Nyt tuli lakkko!
Etsiköön maitokärryt. Ne ovat oivat apuväline sekä ihana koriste, kun niitä ei käytä. Naiset tarvitsevat helpotuksia. Vain bulgaarialaiset kuulantyöntäjä naiset jaksavat moista kauppakassien kantoa. =)
Täällä etelässä oli juhannuspäivänä todella tuulista, mutta muuten ilmat suosi. Kokkoja ei polteltu tuulen takia. Hyvää ruokaa, juomaa, saunomista, uintia ja oman perheen kanssa saaressa oleilua, niin taas on akut ladattu ja jaksaa paiskia töitä.
Ihania kesäasuja sinulla Kata kuvissasi. Kaunis kukkapanta ja harmi että yhtään kuvaa ei tullut muista kukkapannoista. Nuo leikit pitä ottaa meilläkin käyttöön. Tosin ne nostattavat monen kierroksia, mutta se on vain elämää. Aina ei voi vain voittaa ja olla paras. Sen opettaa ennen pitkään elämä.
Mukavaa alkanutta viikkoa.
Täytyy poiketa Doppissa, mutta nyt jo odottelen Dopp oman malliston syksyn mekkoja. Vielä tovi on odotettava ennen kuin on elokuussa ne tulevat…
Hei Jaana ja kiitos kommentistasi:) Oi, ihana juhannus oli teillä myös. Huomasin juuri, että joku naapurimme oli rakentanut ison kokon niemen päähän, mutta tosiaan tuulen takia se oli jäänyt polttamatta. Mutta ehkä he pääsevät polttamaan joku muu päivä. Suosittelen leikkejä, ne ovat hauskoja 🙂 Jep, vielä odotellaan hetki uusia mekkoja 🙂 Ihanaa viikkoa, Kata