Lensimme Finnairilla Helsinki-Osaka. Lento kesti noin 8,5 tuntia eikä tuntunut missään, koska nukuin koko matkan. Meillä oli agendana viettää kaksi päivää Osakassa ja kolmantena päivänä siirtyä Kyoton kautta Tokioon. Matkamme tarkoitus oli nähdä kirsikankukat täydessä kukoistuksessaan ja siinä onnistuimmekin. Meitä suosi loistava sää, asteita oli vajaa 20 ja eikä tuullut. Ilma oli raikasta ja leutoa kuin linnunmaito.

 

Osakan linna on nähtävyys. Linnaa ympäröi iso muuri ja muurin sisällä on isoja alueita täynnä kirsikkapuita. Muiden ihmisten tavoin, kävelimme aluetta ristiin rastiin ja valokuvasimme kukkivia puita. Moni paikallinen oli laittanut picnikin pystyyn kukkien alle.

 

” 100% Full bloom” kuten paikalliset sanoivat

 

Kuten kuvasta näkee, ihmisiä oli paljon. Silti kävely meni jouhevasti, koska ihmiset kävelivät toista reunaa toiseen suuntaan ja toista reunaa taas vastasuuntaan. Luulen, että olin alueen ainokainen vaaleahiuksinen nainen ja tunsin itseni jopa pitkäksi ja kookkaaksi, koska paikalliset naiset ovat kooltaan pieniä ja siroja, etenkin varttuneemmat ihmiset.

Ammattitautina kiinnitän paljon huomiota ihmisten pukeutumiseen ja asuihin yleensäkin. Valkoisella Bea mekolla olin ainut kukkamekkoon pukeutunut nainen, koska muilla naisilla oli yksiväriset vaatteet. Yhtäkään kuosillista vaatetta,  edes paitaa en nähnyt. Toki kimonopukuiset naiset olivat asia erikseen. Heillä on valkoiset sukat jalassa ja paksupohjaiset varvassandaalit ja niillä käveleminen ei kyllä näyttänyt kovin mukavalta eikä helpolta. He sipsuttelivat eteenpäin pienillä askelilla puoli juosten. Mukavia lenkkareitani en heidän sandaaleihin olisi vaihtanut.

 

Olinpas onnellisen yllättynyt kun linnan pihassa oli koju, jossa myytiin Moet Chandon rosaa shampanjaa:) Tuo shampanja lasi kruunasi kukkaloisto iltapäivän täydellisesti.

 

Äkkiseltä katsottuna, voisi luulla että meidän oma valkoinen wild flower kuosi on saanut vaikutteita Japanista, mutta täytyy myöntää että tämä on pelkkää yhteensattumaa.

 

Olimme lukeneet, että taksilla ei kannata ajella, koska liikenneruuhka on kova. Voin sanoa, että mitään ruuhkaa ei ollut. Taksilla ajelu oli mutkatonta, ainoastaan taksikuskit eivät ymmärtäneet englantia eli näytimme kännykästä japanilaista paikan nimeä ja välillä senkin ymmärtäminen tuotti vaikeuksia.

Kaikissa takseissa oli takapenkki vuorattu valkoisella pitsisellä istuinpäällisellä ja tuolien selkänojat samoin. Mietin, että se taitaa olla sitä varten että ne voi pestä. Taksikuskeilla oli valkoiset kangashanskat kädessä ja muutenkin Japani oli maana todella siisti. Ei roskia eikä tupakantumppia missään. Taksien takaovet avautuivat ja sulkeutuivat itsestään, mikä oli minusta kätevä juttu.

Japanissa kaikkialla on siistiä ja japanilaiset kulkevat jonossa ja jonottavat rauhallisesti vaikkapa junaan. Kukaan ei ängennyt vierestä eikä etuillut eikä töninyt. Tästä minä tykkään 🙂

 

Testailin uutta doppwoman ”Olivia kietaisuhametta”, joka saapuu liikkeeseemme toukokuun puolivälissä.

 

Asuimme Osakan Ritz Carltonissa. Suosimme matkoillamme hotellihuoneita, johon kuuluu lounge palvelut. Loungessa on aina valmiit ruoat tarjolla juomineen, joten on äärimmäisen kätevää, että ruokailua ei tarvitse miettiä. Mehän harrastamme mieheni kanssa pikamatkoja, nytkin lähdimme reissuun perjantai-iltana ja olemme takaisin Suomessa keskiviikkona iltapäivällä. Tiedän, että moni ei ymmärrä meidän tahtia, mutta tämä tahti sopii meille paremmin kuin hyvin. Onneksi olemme kumpikin samanlaisia eli kun yksi paikka on nähty niin on aika siirtyä seuraavaan. Tätäkin reissua suunnitellessa mietimme että olisko yksi päivä vähemmän riittänyt, mutta päädyimme viiteen päivään ja hyvä niin.

Palvelu, ihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus on matkallamme ollut loistavaa. 

Ps. Jos et jo tiennyt, niin afternoon tea on suosikkini niin lounaasta kuin päivällisestäkin. Rakastan pientä napostelua enemmän kuin isoja annoksia.

 

Minulla on neljä doppwoman mekkoa mukanani reissussa. Matkustin vaaleansiniset Dream Chic farkut jalassani, koska minusta on mukavampaa nukkua tuolissa, kun on pitkät housut jalassa. Silloin ei tarvitse miettiä, että mekko hinautuisi korviin ja pötköttäisin tuolilla pikkuhousut vilkkuen. Olen nimittäin sitkeäuninen kun väsyneenä nukahdan. Voin antaa kouluarvosanoin 10/10 mekoille, koska ne soveltuvat reissuun loistavasti. Ne ovat käyttövalmiita purkaessa ne laukusta, silittää niitä ei tarvitse. Tähän mennessä olen käyttänyt jalassani ainoastaan lenkkareita, johon doppwoman mekot sopivat loistavasti.

Rakastan tätä muotia, kun mekkoihin voi pukea lenkkarit ja olo on silti naisellinen ja nuorekas. Tämä on parasta ikinä ja ennen kaikkea jalat kiittävät. Good bye särkevät jalat!

 

Hammashoitajani naurusta ei meinannut tulla loppua, kun vastasin hänen kysymykseensä, että miten jaksatte niin nopeasti tehdä matkoja kun aikaero on niin suuri ? Vastaukseni hänen kysymykseensä oli, että olemme niin nopeita matkoillamme, että aikaeroa ei ehdi tulla 🙂

 

Jotta saimme mahdollisimman paljon irti kukkivista kirsikanpuista, teimme vielä iltakävelyn joen vierustaa, joka oli täynnä kukkivia puita, ruokailevia ihmisiä ja ruokakojuja. Seuraavana aamuna matkamme jatkui Kyotoon.