Olimme toissapäivänä uimassa, siis ei lillumassa ja nauttimassa, vaan uimassa matkaa. Eilen aamulla olimme kuntosalilla puskemassa kuntosalitreeniä. Kummassakin paikassa, altaassa ja salilla vastaani tuli karu tosiasia, kuntoni on välttävä tai kohtalainen.

Toisin sanoen annoin itselleni kouluarvosanoin numeron 5 tai 6. Olen hieman ihmeissäni. Tiedän toki, että en ole missään teräkunnossa, mutta silti. Minulla oli reilu vuosi sitten kädessäni aktiivisuusranneke, jota pidin useita viikkoja. Aktiivisuusranneke kertoi päivässä kävelemäni askeleet ja niitä tuli päivästä riippuen noin reilut 10.000 askelta per päivä. Tuolla askelmäärällä ajattelin, että saisin arvosanaksi jopa 8.

Blogijulkaisuni aktiivisuusrannekkeesta löydät postauksesta ”Askelilla on väliä”.

Me yrittäjät

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten blogijulkaisun ”Ei kukkokaan käskemällä laula”. Siinä pohdin urheilua ja omaa jaksamista ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei se tilanne ole siitä parantunut. Kauhukseni voin todeta, että työnteko on ”pahentunut” ja oma jaksaminen ei ole noussut. Tottakai tiesin, että työmäärä lisääntyy isosti, kun avaan toisen liikkeen 430 km päähän, toiseen kaupunkiin. Matka on sen verran pitkä Vaasan ja Helsingin välillä, että sitä ei tehdä tosta noin vaan. Kaksi liikettä ei mene siinä samalla, kuten kaksi koiraakaan ei mene samalla kuin yksi. Eikä tämä blogikaan itsekseen päivity. Mutta uskon, että me yrittäjät olemme oma rotumme. Itsensä äärirajoille vetäminen on hyväksyttävää yrittäjällä, mutta valitettavan paljon saa lukea yrittäjien loppuunpalamisista. Harva yrittäjä pystyy jäämään sairaslomalle tai edes himmaamaan työtahtia. Koko elämä on kiinni yrityksessä ja sen ylläpitämisessä työntekijöineen. Itsensä lisäksi yrittäjä on vastuussa työntekijöistään, mutta kaiken tämän korvaa omalta osaltani vapaus vaikka olenkin naimisissa yritykseni kanssa 24/7. Edes joka yö se ei anna minun nukkua.

Rasittava katsoa tuota postausta. Näytän siinä kaikesta huolimatta freeshiltä ja hoikalta. Nyt tunne ei ole ihan sama.

Kuntosali

Mietin hikoillessani juoksumatolla, että olisipa kätevää, jos kunnon voisi ostaa. Siis en tarkoita personal trainerin palveluita, koska silloinhan joutuu hikoilemaan itse. Vaan ostaisi purkin nappeja ja ottaisi yhden napin päivässä ja kunto pysyisi hyvänä, kouluarvosanoissa 9. Ehkä näitäkin joskus kehitellään. Nykyajan ihmisten kun täytyy saada kaikki ja heti juuri nyt. Ollaanko enään valmiita 30 vuoden päästä treenaamaan kunnon ja vartalon saamiseksi kuntoon useita viikkoja ja kuukausia.

Minä ostin kuntosaliohjelman, venyttelyohjelman ja ruokaohjelman joulukuussa. Personal traineri teki minulle lyhyehkön, mutta intensiivisen ohjelman, jonka ehtisin tekemään kotona ennen töihin lähtöäni. Ruokaohjelmassa syödään 5-6 kertaa päivässä ja sitä on helppo noudattaa. Kuntosalitreeni on helppo tehdä kotona, se kestää noin 25 minuuttia, joten sille luulisi ajan riittävän. No, ennen joulua tein treeniä ja noudatin ruokavaliota, sitten tuli joulu ja Levin matka, joka katkaisi hyvän treeniputken ruokailuineen. Tammikuun alussa yritin ottaa itseäni niskasta kiinni useaan otteeseen, mutta ei se ottanut tuulta alleen.

Oletko ihaillut päälläni olevaa tunikamekkoa? Minusta se on kaunis ja uuden näköinen. Mallissa ei ole mitään uutta, se on suora ja löysähkö, joka sidotaan vyöllä kiinni vyötärölle. Ylläolevassa kuvassa sidoin vyön taakse. Silloin kannattaa vetää extra kangasta myös taakse, vyön ”sisään”. Jos vyön sitoo eteen vyötärölle, voi kangasta vetää hieman pussille edestä. Uudennäköisyys tulee tässä kankaassa, kukkia on siroteltu hihoihin sekä etu- ja takaosaan. Yksivärinen kangas on edessä ja takana keskellä.

Onhan se tajuttava, että ihminen ei ole kone. Olen aina ”mennyt lujaa” ja tehnyt mitä olen halunnut. Minussa on aina ollut virtaa, kuin pienessä kylässä. Kun joku vasta jahkailee ja miettii ryhtyykö hommaan, minä olen sen jo tehnyt. Mutta myönnän kyllä rauhoittuneeni viimeisien vuosien aikana, edes hieman. Ennen juoksin DOPP Vaasassa portaat varastoon, nyt kävelen ne pitäen kaiteesta kiinni. Mieheltäni kun kysytään, niin hän sanoo, että en ole rauhoittunut. Olen opetellut sanomaan, ei kiitos. En lähde jokaiseen projektiin ja hommaan, johon pyydetään. Mutta jotta näillä jaloilla jaksaa vielä touhuta, on hoidettava itseään. Minusta kuntosaliohjelman, venyttelyohjelman ja ruokaohjelman saaminen oli jo askel siihen. Nyt vaan nipistän ajan niiden toteuttamiselle.

Tietysti ajan lisäksi pitää olla myös motivaatiota, koska ilman sitä ei saa mitään aikaiseksi. 

Mutta vielä yksi asia, myöskään urheilusta ei pidä tulla stressiä. Nimittäin siitäkin voi sen saada aikaiseksi, lue blogijulkaisuni aiheesta ”Urheilustressi”  täältä.

Nämä ballerinat ovat pumpulia jaloille. Näillä kun kävelee, ei stressi ja kipeät jalat tunnu missään. Näiden pohja on kumia ja pieni kiilakorko on ihana. Se vaimentaa kantapään lyömistä maahan ja mikä parasta, kenkien sisäpohjakin on pehmoinen ja hengittävä. Nämä ballerinat ovat tummansiniset, joissa on hieman hohtoa mukana. Ballerinoja löytyy myös rosina, joissa on hohtoa mukana.

Tässä kun pohdin omaa kuntoani ja jaksamista, niin miten on sinun laitasi? Tunnetko, että olet elämäsi kunnossa tai edes kohtuullisessa kunnossa. Onko sinulla aikaa panostaa itseesi vai juoksetko samanlaisessa oravanpyörässä kuin minä?

• Tunikamekko € 149,95 koot 34-46 (minulla on koko 36)
• Ballerinat € 115,00 tummansininen ja rosa, koot 4-7 ja puolikokojakin löytyy

Ajattelin jo tässä iässä ruuhkavuosien olevan ohi, mutta tässäkin pätee sanonta ” Niin makaa, kuin petaa”. Olen mestari keksimään aina vaan lisää töitä.