Meillä on Gabin kanssa tänä vuonna juhlavuosi. Se tarkoittaa sitä, että minä täytän puoli vuosisataa ja Gabi neljäsosan vuosisataa. Olemme kumpikin syntyneet marraskuussa, ikäeroa meillä on viisi päivää vajaat 25 vuotta.

 

Täytin tosiaan 25 vuotta, kun Gabi oli syntynyt viisi päivää aikaisemmin. Gabi syntyi Jorvin sairaalassa, koska asuimme tuolloin mieheni kanssa Espoossa. Gabi syntyi keisarinleikkauksella, jota ei oltu etukäteen suunniteltu vaan siinä kävi niin, että kun puoli vuorokautta olin yrittänyt synnyttää ilman tuloksia, oli parempi että tehtiin sektio. Voi hyvät hyssykät, kuinka kaunis lapsi hän olikaan! Hiukset olivat paksut ja ihan tummat, samoin iho oli terveen värinen. Gabi oli kasvonpiirteiltään kuin ilmetty isänsä ja kun äitini tuli Vaasasta seuraavana päivänä käymään sairaalassa, oli hän erottanut lasin takaa Gabin vauvahuoneesta heti 🙂

 

 

Tosiaan syksyllä paukahtaa minulla 50 vuotta rikki elämänmittarissa. Olen kysellyt ystäviltäni, lähinnä naisilta, että tuliko ikäkriisiä. Jotkut sanovat, että ei mitään. Se päivä ja ajatus viisikymppisistä meni ja sillä siisti. Jotkut ovat sanoneet, että tuli ja on vieläkin. Minua itseäni on ahdistanut ajatus 50-vuodesta. Vaikka jo todennäköisesti olen jo hetken elänyt elämääni yli puolenvälin, niin henkisesti tuntuu, että nyt kun 50 paukahtaa, se on konkreettisesti yli elämän puolivälin. Nytkö sitten siirrytään sille puolelle, kun liikkuvuus ja elämänlaatu rupeaa heikkenemään? Ei välttämättä, jos huolehtii itsestään eikä sairastu vakasti. Mutta silti, sitä rupeaa miettimään asioita eri kantilta.

” Kannattaako elämää miettiä ja suunnitella liikaa. Pitäisikö sen antaa mennä omalla painollaan eteenpäin? Ei, kyllä minun mielestäni elämää pitää suunnitella. Ainahan se ei mene suunnitelmien mukaan ja yllätyksiä tulee, joihin sopeudutaan sitten sen mukaan ” 

 

 

” Elämä on valintoja ”

Kyllä, elämä on täynnä valintoja. Ihmisiä on monenlaisia. On niitä jotka tekevät valinnat, miettimättä seurauksia. He eivät mieti tai heillä ei edes tule mieleen, mitä valinnoista voi seurata. Sitten jos valinnoista seuraa jotain negatiivistä, ovat he ihmeissään, miten tässä näin kävi. Aivan, jos olisit miettinyt valinnan seurausta, olisit voinut valita toisin. Mutta olisitko ehkä sittenkään?

Sitten on niitä ihmisiä, jotka tekevät valintoja pohtien syitä ja seurauksia. Meidän perhe lukeutuu niihin ihmisiin. Meillä kun tehdään päätöksiä, oli ne sitten isoja tai pieniä, mietitään tarkasti mitä päätöksistä seuraa. Jos tiedetään, että jostain päätöksestä seuraa negatiivisia asioita, emme hevillä tee sitä. Yritämme karsia turhat negatiiviset asiat pois elämästämme, mikäli mahdollista. Jotkut ihmiset pystyvät elämään jatkuvasti riidellen muiden ihmisten kanssa ja lietsomaan negatiivista henkeä ympärillensä. Minä en pysty, voin huonosti, jos joskus olen riidellyt jonkun kanssa.

 

Gabi: Minä olen kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2011 eli jo kuusi vuotta sitten. Kirjoitin viisi ainetta eli äidinkielen (ruotsi), suomen, englannin, pitkän matematiikan ja yhteiskuntaopin. Tuolloin minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miksi ”haluan tulla isona”, joten päätin pitää välivuoden opiskeluista. Ensimmäisen puoli vuotta olin töissä DOPP Vaasassa, kevään luin Hankenin pääsykokeisiin ja opiskelut Hankenilla aloitin seuraavana syksynä.

 

Täytän tosiaan tänä vuonna 25-vuotta ja täytyy sanoa, että en vieläkään tiedä mikä minusta ”tulee isona”. Viihdyn todella hyvin DOPP Helsingissä ja kiinnostukseni vaatteita ja muotia kohtaan kasvaa edelleen päivä päivältä. Olen myös huomannut, että asiakaspalvelu on minun juttuni ja että nautin kun saan auttaa, olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tavata uusia ihmisiä. On todella vaikeata sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

 

Tämän kevään aikana olen miettinyt paljon tulevaisuutta ja halu kehittää itseäni ja oppia uutta on kasvanut hurjasti. Tällä hetkellä opin työssäni joka päivä jotain uutta ja näen myös paljon kehitysmahdollisuuksia sen parissa, mutta halu jatkaa opiskeluja on myös suuri. Minullahan on Hankenin kandintutkinto suoritettu, mutta  maisteriopinnot käymättä, mutta mielessä pyörii myös muutama muu vaihtoehto. Olen iloinen, että päätin laittaa opiskelut kandintutkinnon jälkeen jäähylle ja astua työelämään, koska se on antanut minulle perspektiiviä. Olen varma, että sitten kun on aika jatkaa opiskeluja, olen kypsempi ja viisaampi, jolloin myös saan opiskelusta enemmän irti. Mutta luottavainen olen elämän suhteen, uskon että siitä tulee hyvä.

 

Muistatteko, kun kerroin mitä mieheni sanoi minulle reilut vuosi sitten, ennen päätöstämme laajentaa DOPP Helsinkiin? Aivan eli nyt vielä jaksat, mutta kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla toinen.
Samaa mietimme matkustelun kanssa. Nykyiset matkamme suuntaavat pitkälti Floridaan. Olemme useasti viime aikoina miettineet, että kun siellä on oma koti on sinne helppo mennä. Siellä on Floridavaatteet kaapissa, ainoana matkatavarana on pieni vedettävä. Mutta siinä on myös se puoli, että ei tule lähdettyä muualle. Eurooppa minua ei matkustelun suhteen niinkään kiinnosta, mutta toinen puoli maapalloa kiinnostaa eli Kaukoitä sekä Australia. Lennot ovat pitkiä ja oleskelu lentokentillä on väsyttävää. Mikäli haluaa tehdä pitkiä matkoja, niin ne on varmaankin tehtävä ennen 75-vuotta. Ei sen jälkeen enään kiinnosta lentokentillä majailu.

 

Kaiken lähtökohtana on terveys. Elämä rullaa eteenpäin kun itsellä tai läheisellä ei ole kremppoja. Tapasin miettiä, kun lapset olivat pieniä, että toivottavasti saan elää siihen saakka, kun lapset ovat aikuisia. Nyt kun he ovat aikuisia, sitä miettii että toivottavasti saan elää siihen saakka, että näen lastenlapset. Sitä ottaa elämässä etappeja.

Olen ollut elämässäni onnekas, toki löytäessäni hyvän aviomiehen ja saadessamme kolme tervettä lasta, joista on kasvanut vastuuntuntoisia ja kunnollisia aikuisia. Olen myös äärimmäisen kiitollinen perheemme loistavista perhesuhteistä, viihdymme kaikki viisi hyvin yhdessä, joka on suuri rikkaus!

” Olen kiitollinen lasten perhekeisyydestä ”

Toinen asia, mistä olen erittäin kiitollinen on työ. Saan tehdä työtä, jota todellakin rakastan. Tunnen huolta ihmisistä, jotka tekevät työtä, mikä tuntuu pakkopullalta. Sellaista työpaikkaa, johon on aamuisin vastenmielistä mennä, joko työn tai työkavereiden takia. Että kesäloma ja viikon talviloma on ainut hengähdystauko, joita odotetaan koko vuosi. Miten elämä valuu hukkaan tuollaisessa työpaikassa. Ei töissä tarvitse joka päivä olla onnensa kukkuloilla, mutta yleisesti ottaen työn olisi oltava mielekästä ja tuoda hyvää oloa.

” Mieheni sanoo, että en ole töissä tai vapaalla. Olen elämäntapatyöläinen ”

 

Elämä on juuri nyt niin uomillaan. Aion tulevan kesän nauttia perheemme yhteisistä hetkistä, pitkistä ja valoisista öistä Vaasan huvilallamme, tavata ihania asiakkaita kummassakin liikkeessämme ja ehkäpä lukea jonkun kirjan. Suurin haasteeni on opetella olemaan rauhassa sekä elämään tässä ja nyt.
Elämä ei saa kiitää ohi silmien kuin pikajuna, jossa en pysy kyydissä.

• Gabin mekko/tunika Rinascimento € 129,00 koot S, M,  L
• Katan Paita Rinacimento € 109,00 S, M, L
• Housut MAC € 99,95 hajakokoja
• Mustat Calout € 129,00
• Vihreät Calout € 149,00