Tämän vuoden pääsiäisillallismekkoni on tämä PBO:n silkkimekko. Ihastuin mekon kuosiin ja malliin. Se näyttää niin uudelta, mallistoissamme ei vastaavaa ole ollutkaan. Mekossa on shaalimainen v-aukkoinen kaulus ja kangasta on edessä sopivan reilusti, joten se ei ole avonainen. Mekossa on nauhat vyötärön kapeimmalla kohdalla eli ne voi laittaa rusetille taakse tai tuoda rusetille vielä eteen. Helma on pyöristetty, joka tarkoitaa sitä, että mekon alle voisi sovittaa housuja. Sellaisia kapeita juhlahousuja, jotka ylettyvät nilkkaan ja lahkeissa on pieni halkio. Korkkarit jalkaan ja juhla-asu on valmis. Videolla esittelen vielä muutaman rennomman lisävaihtoehdon mekon päälle. Videossa minulla on jalassani vaaleansiniset wedget, jotka ovat pehmoiset jalkaan ja juuri sopivan korkuiset ihan arkikäyttöön.
Muistelimme juuri mieheni kanssa, kuinka usein olimme pääsiäislounaalla tai -illallisella perheemme kanssa mieheni vanhempien luona. Nyt kummatkin vanhemmat ovat nukkuneet pois ja pääsiäistraditio ja muutkin traditiot heidän kanssaan sen myötä loppuneet. Tämä on surullista, haluan kunnioittaa perinteitä ja jatkaa niitä oman perheeni kanssa. Perinteet luovat turvaa ja vahvistavat juuria.
Muistan pääsiäisestä sen lampaan syönnin anoppilassa. Se oli tärkeä traditio appivanhemmilleni ja lammasta valmistettiin hartaudella. Minähän en syö lihaa, joten minulle oli valmistettu yleensä jotain muuta. Mieheni söi lammasta, joka maistui hänen mielestä ”kuivalta kengänpohjalta”, mutta kehui aina, kuinka hyvää se oli. Muistan kyllä lampaan maun, se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini tai sitten en ole koskaan silloin ennen saanut hyvin valmistettua lammasta. Ruokaryyppy kuului aina ruokailuun. Kun appivanhemmat hääräsivät keittiössä, kaatoi mieheni laseihin ryypyn. Minulle hän kaatoi samaiseen lasiin vettä, koska tiesi että en juo väkevää alkoholia. Lasten mielestä tilanne oli aina hauska ja he tuijottivat minua herkeämättä, kun oli ryypyn aika. Ryypyn jälkeen minäkin aina irvistin juoman päälle, vaikka se olikin vettä. Se oli heidän mielestä silloin hauskaa ja edelleenkin naureskelevat irvistykselleni vesiryypyn jälkeen:).
Minun äidilläni oli ja on vieläkin valkoinen kana. Kanan saa auki ja sinne sisään voi laittaa karkkia. Aina kun menimme minun vanhempieni luo, juoksivat lapset kilpaa kanan luo ja halusivat katsoa, oliko kana muninut. He kyselivät äidiltäni, onko ” kukko muninut ”, vaikkakin kyseessä oli kana. Sitä he muistelevat vieläkin ja kysyvät edelleen kun menevät äitini luona käymään, onko kukko muninut:) yleensä he löytävät sieltä edelleen Marianne karkit.
Muutaman vuoden olemme viettäneet pääsiäiset mieheni kanssa pääasiassa kahdestaan. Nytkin kaksi lapsista on reissussa ja yksi edelleen opinahjossa Jenkeissä. Uskon, että kun he vakiintuvat parisuhteeseen, saamme heidät taas viettämään yhteisiä traditioita kanssamme. Tämä on nyt tällainen välivaihe. Mutta onneksi kuukauden päästä saamme myös meidän molemmat pojat Helsinkiin ja tuskin maltan odottaa yhteisiä lounaita, illallisia ja niitä pitkiä ja syvällisiä keskusteluja heidän kanssaan. Olen onnellinen kanaemo, joka kaitsee kananpoikiaan koko kesän.
Keskiviikkona alkaa mekkoviikko. Esittelemme teille seitsemän erilaista mekkoasua asusteineen. Viime vuoden mekkoviikon löydät myös huhtikuusta 2016. Tervetuloa mekkojen maailmaan!
- Mekko PBO € 199,00 koot 34-42
- Bolero More&More € 45,95 useita värejä koot 34-44
- Pitkä neuletakki Part Two € 109,95 beige ja musta S-L
- Lyhyt neuletakki Part Two € 69,95 useita värejä koot XS-XXL
Hei Hanna! Kiitos viestistäsi. Neuletakki ei ole merinovillaa, se on silkki/puuvilla/viskoosi neuletakki. Hienoa, kun tykkäät kun toimin mallina, se on hauskaa:) Hyvää kevättä sinulle Hanna, toivoo Kata
Hei, onko kiva Part Two:n neuletakki harteillasi merinovillaa. Onpa mukavaa kun toimit itse mallina, tykkään 🙂
Hanna