Meidän baby Valora täytti puoli vuotta viikko sitten. Tyttö on kasvanut hurjaa vauhtia ja on jo täysikokoisen mopsin kokoinen. Tyttö on jaloistaan siro ja hieman pidempi jalkaisempi kuin perinteiset suomalaiset mopsit, mutta roteva se on. Peppukka on pyöreä, niska on paksu ja rintakehä on leveä. Kuono ei myöskään ole niin littana kuin joillakin mopseilla, mutta se on hyvä, koska mopsithan yleensä kärsivät hengitysvaikeuksista. Mainittakoon vielä, että jos joku ei tunne Valoraa, niin se on haettu Englannista ja on erikoinen ns. ”brindle pug” eli raitanen mopsi. Voit lukea Valorasta myös täältä.

Odotimme kovasti koko syksyn, että Valoran maitohampaat lähtevät. Se on käyttänyt niitä suruitta leluihin, luihin, meidän käsiin ja yrittänyt järsiä myös huonekaluja. Olemme antaneet sille paljon luita, mutta niissäkin on se huono puoli, että niissä on kaloreita. Olemme säädelleet ruokaa sen mukaan, paljonko se on saanut luita, koska emme halua, että Valorasta tulee lihava. Mopseillahan on taipumusta lihavuuteen ja se taas aiheuttaa omat ongelmat. Pienet etumaitohampaat lähtivät ilman että huomasimmekaan, mutta kaikki neljä kulmahammasta jouduttiin vetämään pois. Uudet puski päälle ja maitohampaat pysyivät. Hampaat vedettiin pois ja lonkat kuvattiin samalla, kun se jouduttiin nukuttamaan. Lonkissa oli kaikki kunnossa ja iloksemme pureminen on loppunut lähes kokonaan.

Muistatte, että olen kertonut, että mieheni haluasi meille uuden koiran. Toki minäkin sen halusin, mutta muistissa oli vielä vanha Griffon poikamme, joka oli ihan sitoutunut minuun. Muut eivät kelvanneet, kuin minä. Pelkäsin, että tässäkin kävisi näin, mutta onnekseni ei ole käynyt. Valora on sitoutunut täysin mieheeni ja toki myös meihin muihin, mutta herra talossa on mieheni.
Minua Valora on yrittänyt dominoida, purrut ja hyökkinyt pitkään neuletakkiini ja haukkunut, kun olen sitä komentanut. Onneksi nämäkin ajat ovat jo historiaa ja olemme kumpikin perheen naiset löytäneet paikkamme talossa ja mieheni rinnalla 🙂

Valora oli hyvin hidas kävelijä aluksi. Saimme maanitella sitä eteenpäin, se tykkäsi istua ja ihmetellä. Sitkeästi veimme sitä ulos ja opetimme kävelemään. Valora ei välitä, vaikka ulkona sataa vettä, se lähtee siitä huolimatta lenkille. Eikä se myöskään ole yhtään kylmänarka. Ajattelin ostaa sille takin, mutta se ei ole näyttänyt minkäänlaisia merkkejä, että se olisi palellut.
Valora on melkein sisäsiisti. Välillä menee jo muutamakin päivä, että se tekee kaikki tarpeensa ulos, mutta sitten joku päivä se voikin pissiä sisälle. Olemme keränneet kaikki matot pois, lattialla on vaan vauvanalustoja ja odotankin päivää, joilloin saan laittaa matot takaisin lattialle. Koti tuntuu niin kalsealta ilman mattoja. Perjantaina Valora meni oven eteen ja vilkaisi, joten päästin sen ulos ja sehän meni sinne tarpeilleen. Wau, hieno suoritus. Olisi loistavaa, jos se kertoisi aina kun sen pitää päästä ulos 🙂

Valora on hyvin äänekäs. Se juttelee, kun se saa luun ja sitä kehuu. Se esittelee sitä, häntä ja koko peppukka heiluu ja samalla se pitää ääntä. Jos istumme keittiön pöydän ääressä aamuisin ja juomme kahvia ja selaamme nettiä, niin välillä se ilmoittaa, että nyt riittää. Sen kanssa pitää mennä leikkimään lattialle, heittämään palloa ja temmeltämään, jossa mieheni on ihan pro.
Se tietää, missä kaapissa on sen luut ja välillä se parkkeeraa itsensä kaapin eteen ja aloittaa oman shownsa. Se päästelee ihmeellisiä kurkkuääniä, jotta saisi kaapista luun. Minä ja Gabi lirkuttelemme sille ja kehumme hienoksi tytöksi ja se vastaa kurkkuäänellä ja kävelee meidän ympärillä peppukka heiluen. Mieheni mielestä olemme mahdoton naiskolmikko 🙂
Valora on myös kova vahtimaan meidän pihassa. Se saa juosta pihassamme irti, olemme rakennuttaneet aidat koko talon ympärille eli se ei pääse kuin uimalla karkaamaan. Se seikkailee pihassa ja haukkuu, jos kuulee outoja ääniä. Se tykkää syödä keppejä ja kantaa niitä myös välillä sisälle. Vaikka se on vilkas pentu, niin se voi istua yllättävän kauan ulkorappusilla ja tuijottaa vaikkapa ohi uivia joutsenia.

Minä pesen Valoran hampaat joka aamu. Se tietää, että kun herään niin sen jälkeen on hammaspesu. Se menee istumaan lavuaarin eteen ja odottaa. Minulla on Cesarin hammasharja ja lihalta maistuvaa koirien hammastahnaa. Ensin sen täytyy antaa hieman nuolla sitä tahnaa ja sitten saan tungettua harjan sen suuhun. Se puree sitä harjaa samalla, enkä tiedä kuinka hyvin ne hampaat tulee pestyä, mutta yritys on kuitenkin kymppi. Valorahan ei anna minun nukkua, jos mieheni herää ensin tai toisin päin. Sen on pakko päästä herättämään myös toinen vaikka ovi olisi makuuhuoneeseen kiinni. Se päästelee niitä samoja kurkkuääniä oven takana ja raapii ovea, kunnes se avataan. Meillä on niin korkea sänky, että se ei pääse hyppäämään sinne ja hyvä niin.

Että tällainen tapaus on perheessämme. Välillä kun tulen töistä, niin mietin, että voi kun ei tarvitsisi lähteä ulos lenkille Valoran kanssa vaan saisi pötköttää sohvalla koko illan. Mutta kun saan vaihdettua kotivaatteet päälleni ja syötyä jotain, niin tekeehän se hyvää lähteä ulos. Saan happea ja aivotkin toimivat paremmin, kun pääsee ulkoilemaan. Se on sellainen rakkauspakkaus, että kun siitä on pari päivää erossa, niin vatsasta kouraisee, kun niin ikävä sitä jo on. Sen iloisuutta, täydellistä omistautuneisuutta, märkiä pusuja ja hassuja kurkkuääniä. Meidän perheen rakkauspakkaus 🙂