Dinner in the Sky oli viime viikonloppuna Vaasassa. Löimme ystävättäreni kanssa viime keväänä hääpukuvedon, hänen oli tarkoitus mahtua siihen nyt 25 vuoden jälkeen. Hommassa kävi niin, että hän ei siihen mahtunut, joten hän tarjosi illallisen. Nyt oli vedon lunastuksen aika ja paikkana illallinen ilmassa.

Korkeanpaikan kammoisena olin ihan kauhuissani koko edellisen viikon. Toivoin, että sää olisi niin huono, ettei nostoa voisi tehdä. Toivo oli turha, koska sää Vaasassa oli mitä upein. Laitoin viestiä järjestäjille, että mitäs jos en pysty olemaan ylhäällä, vaan haluan alas? He vastasivat, että nosturi on alhaalla alle minuutissa ja pääsen maankamaralle, mikäli haluan. Se tieto rauhoitti hieman, mutta silti se korkeus, lähes 50 metriä, kauhistutti. Päätin lähteä siitä, että menen katsomaan ja yritän, mutta jos en pysty, niin olkoot.

Turvatoimet olivat tarkat ja se loi turvallisuutta. Turvapäällikkö kysyi, että ketä ihan oikeasti pelottaa ja nostin käden ylös. En pelännyt sitä, että putoamme alas vaan sitä tunnetta jaloissa ja vatsassa, kun huimaa, tärisyttää ja pelottaa. Ihmiset ohjattiin omille paikoille ja meidät kiinnitettiin turvavöihin yksitellen. Kun meidät oli saatu turvavöihin kiinni, hyppäsi turvapäällikkö vielä mukaan kyytiin ja hänen läsnäolonsa meidän seurueen päässä oli mukavaa ja rauhoittavaa.

Menyseen kuului alkupala, pääruoka ja jälkkäri sekä lasi skumppaa ja viiniä. Me naiset olimme valinneet kasvisvaihtoehdon eli alkupalaksi oli hallumisalaatti, pääruoaksi täytetty munakoiso ja jälkkäriksi suussa sulava suklaakakku. Yllätyshän ei ollut, että jälkkäri oli paras, minun mielestäni. Unohdin jopa ottaa valokuvan siitä ennen kuin aloitin syömään:)

Nyt kun katson tätä kuvaa, niin mahanpohjassa vääntää. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin katsonut alas jalkoihini. Katseeni oli koko ajan suoraan eteenpäin, mutta hieman uskalsin vilkaista ystäviäni ja miestäni, joka istui vieressäni. Turvapäällikkö kertoi, että hänellä on yli 2000 nostoa takanapäin ja häntä ei huijata sillä, että pelottaako vai ei. Tyypillisiä jännittäjän elkeitä on kädet pöydällä (kuten minulla) tai kiinni pöydän alla. Kun hän pyysi nostamaan kädet ilmaan, niin en halunnut nostaa kun kämmenet pöydästä, en koko käsiä ylös. Se ei olisi tuntunut hyvältä tai ei olisi tullut mieleenikään pyöriä tuolilla tai laskea selkänojaa taaksepäin, kuten jotkut tekivät.

Voittajan olo! Kukaan perheestäni ei uskonut, että uskallan mennä ylös, mutta minähän menin. Näyttämisen halua ei ollut, mutta tsemppasin itseni tilanteeseen ja selvisin siitä. Kokemus oli hyvä ja voin täydestä sydämmestä suositella kokemusta kaikille. Olen sitä mieltä, jos minä pystyin tuohon, niin pystyy moni muukin korkeanpaikan kammoinen. Mutta en nyt heti menisi uudestaan, sen verran kova henkinen ponnistus se oli. Välillä voi hieman haastaa itseään, kunhan pysyy kohtuudessa sekä pystyy antamaan periksi jos ei pystykään haasteeseen, koska periksi antaminenkaan ei maata kaada.

Riskiä on myös vaatetuksessa, koska musta mekko on meidän uuden tuotemerkin Risk mallistosta!
Tämä on puolalainen mallisto, joka tekee tuotteet trikoosta, viskoosi/elastanista. Mekossa on takkimekkomalli. Siinä on klassiset takkikaulukset ja yksi nappi edessä, se on helppo pukea päälle, koska siinä on vetoketju toisessa sivussa. Vyötärölle sidotaan leveä trikoovyö ja hihansuissa on poletit. Tämä mekko kuuluu suosikkeihini vaatekaapissani, helppo ja tyylikäs. Se sopii moneen tilaisuuteen, riippuen kengistä, koruista ja sukkahousuista. Wolfordin 50 den sukkahousut sopivat mekon kanssa kuukauden päästä jo loistavasti. Älkää pitäkö minua pessimistinä, mutta reilun kuukauden päästä on jo syyskuu ja silloin saa pukea paksut sukkikset sekä nilkkurit jalkaan. Pidän vuodenaikojen vaihtelusta.

Mekkoa löytyy ainoastaan mustana. Koot ovat XS-L ja minulla on päälläni koko S. Mekon hinta on € 129,00.

TallennaTallenna