Kun lähdet vaateostoksille, niin menetkö mieluiten yksin, otatko hyvän ystäväsi mukaan vai kenties oman aviomiehesi makutuomariksi?

Ensimmäiset yhdeksän vuotta liikkeestämme sai myös miesten vaatteita. Palveltuani sen ajan sekä nais- että miesasiakkaita, uskallan väittää, että shoppailuerot ovat selvät.
Mies astuu liikkeeseen sisälle ja kertoo, mitä hän haluaa. Valitsemme hänelle muutaman tuotteen ja saattelemme hänet pukukoppiin. Jos koko ja muutenkin tuote sopii, niin miesasiakas on valmis. Hän ei sovittele liikoja, mahdollisimman vähän tuotteita eli silloin tarvitaan ammattitaitoista myyjää, joka osaa antaa miehelle oikeat tuotteet ja koot.

Mies ei mieti liikoja, ei jahkaile eikä myöskään sovittele turhaan tai huvikseen. Hän ei tule vaatekauppaan kuluttamaan aikaa ennen kuin bussi lähtee työpäivän päätteeksi kotiin. Mies tulee vaatekauppaan ostaakseen tarvittavat vaatteet. Jos hän löytää vaikkapa mielestään hyvät housut, hän voi ostaa ne kaikissa väreissä. Mies on uskollinen liikkeelle, kun hän on kerran löytänyt mieleiset asut ja ammattitaitoisen myyjän, niin hän palaa. Mutta hän palaa harvoin, hän ei palaa joka viikko, ei joka kuukausikaan vaan pari kertaa vuodessa, silloin kun on ihan pakko. Silloin kun mikään muu ei enään auta. Näin toimii keskimäärin suomalainen mies vaateostoksilla.

Nainen tulee liikkeeseen ja etsii mekkoa. Hän saa sovitettavakseen viisi mekkoa, jotka miellyttävät hänen silmäänsä ja jotka myyjä uskoo, että malliltaan sopivat hänelle. Nainen menee pukukoppiin ja sovittelee mekkoja. Kaikki viisi mekkoa ovat loistavia, mutta naisella iskee valinnan vaikeus.

Hän ei osaa päättää minkä niistä haluaisi ja suurin juttu on se, että mikäli nämä mekot olivat hänen ensimmäiset sovittelemansa mekot, niin on pakko päästä vielä katsomaan muiden kauppojen tarjonta.
Nainen haluaa kartoittaa tarjonnan, päästä vertailemaan tuotteita ja sitten palaamaan sekä toteamaan, että nämä mekot ovat kuitenkin kaikista parhaat. Harva nainen myöskään ottaa ensimmäistä kokeilemaansa tuotetta, vaan sovittaa vähintään kaikki pukukopissa olevat tuotteet. Naisella voi olla halua viihdyttää itseään ja lähteä kokeilemaan vaatteita, ihan vaan huvikseen ilman aikomustakaan ostaa. Mutta kukapa lähtee liikkeestä tyhjin käsin, jos unelmamekko sujahtaa päälle tai jää se ainakin mieltä kaivertelemaan.
Mutta poikkeus vahvistaa säännön, ainakin naisten shoppailussa.

On naisia, jotka kertovat inhoavansa vaatekaupoissa kiertelyä ja vaatteiden ostoa. Silloin he toimivat yleisesti miesten tavoin. Mikäli tuote on hyvä, niin he ottavat jo ensimmäisen sovittamansa tuotteen eli vaikka pukukopissa on useita tuotteita, he eivät niitä sovita. He ostavat myös kerralla enemmän, jotta heidän ei tarvitse palata lähiaikoina vaatekauppaan uudestaan. Jälleen kerran myyjän on oltava valpas ja toimittava nopeasti, jotta asiakas ei stressaannu pukukopissa. On osattava antaa sovitettavaksi heti oikeat koot ja mietittävä tarkasti mitä seuraavaksi, jos nämä eivät sovikaan. Tällaiset naiset ovat nopeita ja intensiivisiä shoppailijoita. Sitten löytyy naisia, jotka eivät koskaan sovita ostamiaan vaatteita. He eivät pidä sovittamisesta ja silloinkin on hyvä, että myyjä osaa sanoa vastaavatko tuotteet kokolappuun merkittyä numeroa ja minkämallisia tuotteet ovat. Joskus he tulevat vaihtamaan kokoa, mutta harvoin.

Palaan ensimmäiseen kysymykseeni. Yksin shoppailussa on etunsa. Saa tehdä kuten itse haluaa ja tehdä myös päätöksen omatoimisesti. Yleensä sanommekin, että toimimme hänen makutuomarinaan, kun hän on yksin matkassa. Ystävän kanssa shoppailu voi olla kivaa tai sitten ei. Olen nähnyt hyvät ja huonot puolet. Jos ystävä on kannustava, niin kaikki sujuu loistavasti, mutta jos ystävä on negatiivinen, niin tilanne voi olla kiusallinen. Kiusallisissa tilanteissa puutun asiaan ja ohjaan ystävän pukukopista sohva-alueelle istumaan hetkeksi. Välillä tunnen todella sympatiaa sitä naista kohtaan, joka yrittää löytää vaatteita ja ystävä tyrmää jokaisen.

Jotkut naiset haluavat, että aviomies tulee makutuomariksi. Yleensä mies istahtaa sohvalle ja nainen menee pukukoppiin. Nainen tulee esille pukukopista ja näyttää asut miehelle ja mies kommentoi. Nämä tilanteet ovat pääsääntöisesti mukavia ja leppoisia tilanteita. Miehet sanovat yleensä suoraan mitä miettivät ja jos eivät sano, niin kysyn, mitä mieltä hän on. Mikä vaihtoehdoista oli hänen mielestään paras. Välillä mies haluaa änkeä naisen kanssa samaan pukukopppiin (huh,huh, kopit ovat niin pienet) tai kurkkivat pukukoppi alueella verhon reunasta. Silloin ohjaan miehet sohva-alueelle ja nainen saa mennä sinne näyttämään asut. Kaikki naiset eivät pidä siitä, että pukukoppitiloissa naistenliikkeessä pyörii heille tuntemattomia miehiä. Minutkin ajettiin ulos ja näytettiin viiva, jonka takana sain seistä kun poikamme sovitteli vaatteita Lontoon Zarassa. Miesten pukukoppialueelle naisilla ei ollut mitään asiaa.

Mitähän ne naiset bongas?

Monicalla ja minulla, kalkkilaivan kapteenilla, on päällämme Jumper fabrikenin mekot. Kummatkin mekot ovat 100 % puuvillaa. Monican mekko on malliltaan kapea, minun mekkoni helma hieman levenee alaspäin. Näyttäviä, naisellisia ja helppokäyttösiä moniin kesän rientoihin.

Postauksen tuotteet

• Monican mekko Jumper fabriken € 112,00 (160,00)
• Monican sandaalit Marenas € 83,30 (119,00)
• Monican kassi Part Two € 38,45 ( 54,95)
• Katan mekko Jumper fabriken € 107,80 (154,00)
• Katan Caloun puukkarit € 97,30 (139,00)
• Katan kassi Part Two € 55,95 ( 79,95)

TallennaTallenna

TallennaTallenna