Kun meille tulee uusi perheenjäsen! Tässä on englantilainen mopsityttö nimeltä Valora. 
Cheerio! My name is Valora and I’m from Norwich in the UK. I am currently only six weeks old, but once I turn nine, my parents will pick me up and we will travel back to my new home in Finland. I am so woofxcited!

Pentueeseen syntyi toukokuun puolivälissä kuusi pentua, neljä valkoista ja kaksi brindlea. Brindle tarkoittaa raitaväritystä.

Kerron teille miten tähän päädyttiin ja miten pennun löysimme. Kun olimme koko perhe Floridassa, puhuimme jatkuvasti koirista, kuinka haluaisimme taas koiran, oltuamme reilut puoli vuotta ilman koiraa. Meillä on ollut 27 vuotta koira, 14 vuotta bokseri ja sitten Griffon 13 vuotta. Toppuuttelin perhettä ja sanoin, että yritetään nyt olla ilman koiraa ensi kesään asti, koska meillä kaikilla on hektinen talvi taas edessä. Ensi kesänä elämän pitäisi olla hieman tasaisempaa, joten sitten voisimme harkita taas koiraa. Mutta vaikeatahan se on olla ilman koiraa, kun siihen on tottunut, vaikkakin elämä on paljon helpompaa ilman koiraa, sehän on tosiasia. Mutta enempi se antaa kuin ottaa, koira on aina tuonut paljon iloa perheeseemme. Siitä on puhuttu paljon, sen hauskoille jutuille on aina naurettu, sille on keksitty useita lempinimiä jne..Me olemme koiraihmisiä, koko perhe.

No, siinähän kävi niin, että mieheni rupesi googlaamaan, keskustelimme eri koiraroduista ja luimme niiden rotuominaisuuksista netistä. Itse olen aina tykännyt mopseista ja olin nähnyt tällaisia raitaturkkeja joskus netissä. Sanoin miehelleni, että tiikerimopsi olisi ihana, etsi sellainen. Mehän pidämme ryttynaamoista kuten oli meidän edesmenneet bokserit ja griffonpoika. Suomesta näitä tiikereitä ei saa, koska viralliset mopsin värit Suomessa ovat vaalea ja musta. Joten näyttelyihin Suomessa ei tiikereitä hyväksytä, mutta se touhu ei olekaan meidän juttu. Pääasia, kun koiran ulkonäkö ja luonne on sitä, mitä me haemme. Tiikerimopseja löytyy lähinnä Englannista ja Jenkeistä.

Mieheni kävi eri maiden pentusivuilla ja totesi, että tällaisen löytäminen ei nyt onnistu, pentuja ei yksinkertaisesti ole. Mutta sitten, eräänä tiistai aamuna hän surffasi taas Englannin pentusivuilla ja sinne oli tullut 33 sekunttia sitten tämä pentue myyntiin! Mieheni nappasi puhelimen käteensä ja soitti siltä istumalta pentueen omistajalle. Siitä se sitten lähti, kirjeenvaihto messangerin kautta kasvattajan kanssa ja pennun varaaminen meille. Laitoin vielä viestin lapsille, että jos se pentu nyt ostetaan, niin onko kaikki valmiita hoitamaan sitä tarvittaessa? kaikilta tuli sama vastaus, kyllä!

Päätimme käydä katsomassa pentuetta, kun joka tapauksessa meillä oli jo matka varattuna Englantiin. Vuokrasimme lauantai aamuna auton ja ajoimme 2,5 tuntia Norwichiin katsomaan meidän tulevaa vauvaa. Siellähän ne olivat kuusi vilkasta pentua ja super ystävällinen emä, joka pyrki syliin ja antamaan jatkuvasti pusuja. Ystävällisiä ja seurallisia, juuri sellaisia mistä me pidämme!

Menimme kaikki lattialle rinkiin ja perheen rouva päästi varaamamme tytön lattialla ja voi sitä juoksua ja riemua! Pentu juoksi sylistä syliin ja kurveissa se pyörähti välillä ympäri, kun tasapaino petti. Pikkuinen hännäntöpö vipatti hurjaa vauhtia. Puoli tuntia meillä oli aikaa ihastella pentua ja sitten oli jatkettava taas matkaa lentokentälle. Aikataulu muuttui tiukaksi, kun jouduimme keskelle ruuhkaa aamulla ajaessamme ulos Lontoosta. Lauantaina pentu oli vasta kuusi viikkoa vanha, joten emme saaneet sitä mukaamme. Uusi reissu on siis tulossa parin viikon päästä, kun haemme pennun kotiin.

Kasvattaja oli antanut pennulle nimeksi Bella. Ihana nimi, mutta halusimme nimen, joka kuvastaa pentua. Se ei ollutkaan helppo homma, kaikilla viidellä oli omat ehdotelmat nimestä. Yksi tykkäsi, toinen ei..mutta sitten tuli ilmi nimi Valora, joka tarkoittaa latinaksi iloinen ja rohkea. Se kuvasti pentua loistavasti, joten yhteistuumin ristimme hänet Valoraksi.