Viimeinen vuosi on ollut työrintamalla yhtä hullun myllyä. Koko elämäni on pyörinyt liikkeen ympärillä, kaikki muu on jäänyt. Olen syntynyt yrittäjäperheeseen, nähnyt täydellistä omistautumista työlleen vanhempieni kautta, joten työnteko ei ole koskaan pelottanut tai harmittanut minua. Voin yksinkertaisesti todeta, että rakastan työn tekoa. Yksikään aamu ei ole sellainen, että voi ei, en halua mennä töihin. Pikemminkin ryntään sinne jo, kun pääsen ylös sängystä ja saan aamukahvini juotua. Välillä työn teko menee ”överiksi”, kuten läheiseni minulle sanovat ja tiedän sen itsekin, mutta silti sitä putkea on vaikea katkaista.

Isäni oli yrittäjää ja teki paljon töitä. Hän oli aina töissä, jos ei konkreettisesti, niin ainakin ajatuksissa. Muistan, kun olin pieni ja menin aamuisin vanhempieni sänkyyn kun äiti lähti keittämään aamukahvia. Makasin isäni vieressä ja hänellä oli kädet ristissä rinnan päällä, tuijotti kattoon, oli hiljaa ja mietti. Pienenä en osannut kysyä, mitä hän miettii, mutta uskon, että työasioita. Isä oli menestynyt liikemies, nautti saavutuksistaan ja hemmotteli meitä, mutta sairastui pian syöpään myytyään yrityksen ja nukkui pois vuosi sen jälkeen. Siitä on yli 20 vuotta, nyt hän olisi 80-vuotias ja voisi elää vieläkin. Olen joskus miettinyt, että onko tuo minunkin kohtaloni. Kun työn teko loppuu, sairastuu ja kuolee. Ei, sitä en halua.

Tässä näkyy uudet vaaleansiniset Niket ja Oakley aurinkolasit

Minulle on urheilu ja itsestä huolehtiminen ollut aina tärkeä asia. Nuorena tyttönä kävin jumpassa, sitten jazztanssissa, ja kun tapasimme mieheni kanssa rupesimme käymään salilla ja uimassa, lasten synnyttyä kuskasin lapset kerhoon ja puistotädille, että pääsin jumppaan. Ostimme polkupyöräni taakse vedettävän vaunun, johon laitoin kaksi vanhempaa lasta istumaan ja pienin istui minun pyöräni takana olevassa istuimessa ja pyöräilimme iltapäivisin ympäri Espoota. Olen käynyt spinningissä, useissa erilaisissa jumpissa, ollut juoksukoulussa ja juossut muutaman puolimaratonin. Meillä on kotona pieni kuntosali, jossa olen treenannut aamuisin, käynyt kävelyllä jne. Mitään näitä en ole tehnyt viimeiseen puoleentoista vuoteen, paitsi viime jouluna kun olimme taas täällä Floridassa. Mutta neljän viikon urheiluputki päättyi kuin seinään, kun tulin takaisin Suomeen.

Tavoite on aina uida 1 km, mutta jos on salitreeni ennen uintia,  niin 0,5 km riittää

Tämä asia on vaivannut minua enemmän tai vähemmän. Aina välillä ”urheilupeikko” on hypännyt olkapäälleni ja kuiskannut korvaani, että muista huolehtia itsestäsi, muuten et jaksa. Mutta samalla ”työpeikko” on hypännyt toiselle olkapäälleni ja kuiskannut korvaani, että mene töihin nyt, sinulla on niin paljo töitä, ehdit urheilla myöhemminkin. Olen uskonut ”työpeikkoa” ja tehnyt kuten se on käskenyt.

LA Fitness Fort Lauderdale, FL

Olin toipilaana huhtikuun alussa ja mietin, että kun olen taas normaalissa kunnossa, lopetan selittelyt ja aloitan taas kuntoilut. Sen ehtii minkä haluaa, eikö?
Aloitan kävelylenkeillä ja otan yhteyttä personal traineriin, joka tekisi minulle kuntosaliohjelman ja jonka kanssa tapaisin kerran viikossa, jotta motivaatio pysyisi yllä. No, en tehnyt kumpaakaan. Heti kun olo rupesi tuntumaan suht´ hyvältä, menin aikaisin liikeeseen ja lähdin viimeisenä kotiin. Ruokapaussilla kävin kotona lepäämässä, puolisen tuntia, että jaksoin taas liikkeessä. Lohdutin sitä ”urheilupeikkoa”, että kun pääsen Floridaan, on minulla taas aikaa kuntoilla ja huolehtia itsestäni.

Nyt olen Floridassa ja tyytyväinen, olen taas saanut kuntoilukipinän päälle. Olemme käyneet uimassa ulkouimalassa, jossa on 50 metrin uima-allas. Olemme tehneet Ainon kuntosalitreeniä, olemme pyöräilleet, heitelleet koripalloa jne. Aluksi kroppa oli kuin auton alle jäänyt, koska aloitin kuntosalilla taas reippaasti. Nauroinkin tyttärelle, että se on joko kaikki tai ei mitään.

En ole koskaan eläessäni ollut kokovartalohieronnassa, mutta varasin perheelleni sellaisen hieronnan kuin ”Swedish massage”. Tytär sai naishierojan, mutta meillä neljällä oli bodatut mieshierojat, jotka olivat todellisia ammattilaisia. Hieronta kesti 1,15 min ja siinä hierottiin pää, olkapää, selkä, kädet, kämmenet, jalat ja jalanpohjat. Tämä hieronta oli lasten idea ja se oli ihana kokemus, haluan mennä sinne uudestaan. Suomessa menen hierontaan, kun mikään muu ei enään auta.

Venyttely on niiiiiin rasittavaa, kun se sattuu:(

Treenin jälkeen maistuu Muscle Milk

Mitä kuntoiluvaihteen päälle saaminen vaatii? Tahtoa! Se on sama kuin laihduttaminen, ei kukaan rupea laihduttamaan jos ei itse halua, samoin se on kuntoilussa. Se tahto on tultava omasta päästä.
Viimeksi kun lähdimme Floridaan, tuli lentokentällä kovaäänisistä ”final call” ja kirjoitan vastauksia asiakkaiden meileihin. Sain pikkaisen palautetta toiminnastani, joten nyt laitoin sähköpostini kiinni ja keskityn perheeseeni sekä omaan hyvinvointiini. Siksi saatte sähköpostissani viestin, että ottakaa yhteyttä liikkeeseen, tytöt auttavat. Likkeemme tytöt, Eija, Ivonne ja Joanna, ovat täysiä kymppejä!